Potilas ja hänen haamunsa
SvB-lausunto semioottisena ongelmana
Abstract
Artikkelissa käsitellään SvB-lausunnon semioottisia ongelmia siitä näkökulmasta käsin, miten potilaan realismi välittyy lausunnon lukijalle. Semiotiikan avulla voidaan selventää, miten tieteelliset lähestymiskulmat, "common sense" -argumentit ja tavallinen inhimillinen ajattelu vaikuttavat lääkärin tapaan kirjoittaa SvB-lausunto. Semiotiikka ei siis ole vaihtoehto lääketieteellisille, sosiaalisille, retorisille tai millekään muulle tieteelliselle lähestymiskulmalle, vaan näitä täydentävä. Artikkelin kirjoittajien mielestä tulee tehdä selkeä ero potilaan realismin ja hänen SvB-lausunnossa esitetyn kuvauksensa välillä. Potilaan realismia ei voida koskaan välittää kokonaisuudessaan SvB-lausunnossa. Potilas on mukana lääketieteellisissä prosesseissa ja arvioinneissa, ja SvB sisältää vain yhden mahdollisen kuvauksen hänestä. Tämä kuvaus voi ontologisessa mielessä olla kaukana potilaan todellisuudesta. Koska eri asiantuntijalääkärit ovat arvioineet potilaan realismia ja kirjoittaneet hänestä lausuntoja, vaikuttavat ne puolestaan potilaan omaan tapaan hahmottaa sairautensa tai vammansa. Näitä tietoja potilas hyödyntää uusissa yhteydenotoissa lääkäreihin. Tämän vuoksi SvB-lausunto tulisi kirjoittaa siten, että tehdään selkeä ero lääkärin havaintojen, lääketieteellisten faktojen, lääkärien omien päätelmien ja potilaan oman kertoman välillä. Näin SvB-lausunnon lukijan on helpompi lähestyä potilaan realismia SvB-lausunnossa esiintyvän haamun takaa.
