Aikuiskasvatus 3/2025 tuo esiin uusinta tutkimusta ja tuoreita lähestymistapoja aikuisten työelämälähtöiseen koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja työssä oppimiseen. Teemanumero julkistetaan keskiviikkona 29. lokakuuta kello 10 verkkoseminaarissa. Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä.  

PÄÄKIRJOITUKSESSA Anu Kajamaa, Päivi Hökkä ja Katja Vähäsantanen toteavat, että jatkuva oppiminen ei voi olla pelkästään talouden kilpailukyvyn väline, vaan sen on luotava tilaa moniäänisyydelle ja erilaisten kokemusten tunnustamiselle: ”Koulutuksen kasautuminen tietyille ryhmille, työssä oppimisen rakenteelliset esteet ja eriarvoiset oppimismahdollisuudet ovat kysymyksiä, joihin aikuiskasvatustieteen tutkimuksen on välttämätöntä tarttua.”

TIEDEARTIKKELEISSA

Tuija Cornér, Anu Kajamaa ja Juha Tuunainen tarkastelevat vähän tutkittua ilmiötä, hybriditoimijuutta ja jatkuvaa oppimista yrittäjyysyhteisön muutoslaboratoriossa: ”Kollektiivisessa kehittämisprosessissa yhteisö vuorovaikutteisesti kyseenalaistaa vakiintuneet käytäntönsä ja etsii uudenlaista, hybridistä yhteistyön muotoa.”

Anu Järvensivu, Mirkka Vuorento ja Pinja Ryky kysyvät, mikä estää työssä olevia osallistumasta muodolliseen koulutukseen: ”Kasvatustieteilijä Ellen Boerenin monitasomalli havainnollistaa, miten koulutukseen osallistumisen esteet muodostuvat ja kasautuvat myös työpaikan ja työnantajan näkökulmasta.”

Emilia Väänänen ja Soila Lemmetty tutkivat esihenkilön tuen merkitystä työikäisten informaalille oppimiselle ja työn merkityksellisyydelle. ”Valmentava ja oppimista tukeva johtaminen vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta ja edistää hyvinvointia. Kognitiivisesti kuormittavassa työelämässä esihenkilön tuki koetaan tärkeäksi, mutta usein riittämättömäksi.”

Heikki Silvennoinen ja Anni Nygrén selvittivät, miten Suomen merkittävimmät yritykset hyödyntävät henkilöstön oppimista ja kehittymismahdollisuuksia työnantajamielikuvan rakennusaineksina. "Elinikäisen oppimisen diskurssi on vahvasti juurtunut yritysviestintään. Työnhakijoille korostetaan urapolkuja ja kehittymismahdollisuuksia, mutta samalla viestitään myös siitä, millaisia työntekijöitä yritykset tavoittelevat palvelukseensa.”

KATSAUKSESSA Vilhelmiina Harju ja Soila Lemmetty tarkastelevat jatkuvan oppimisen tulkintoja Aikuiskasvatuksessa vuosina 2012–24: ”Monitieteinen keskustelu jakautuu kolmeen pääteemaan: jatkuva oppiminen yhteiskunnallisena ja poliittisena ilmiönä, koulutuksena ja opiskeluna sekä työpaikoilla tapahtuvana oppimisena ja kehittämisenä.”

NÄKÖKULMASSA TUTKIMUKSEEN

Tuomo Kuivalainen tarkastelee tutkimuskirjallisuuden valossa alanvaihtoa: ”Alanvaihtoa pidetään tavallisena ja erottamattomana osana modernia työelämää, mutta siihen liittyy silti oletus epätavallisesta tai normista poikkeavasta urasiirtymästä.”

Kaija Collin toteaa, että jatkuvan oppimisen merkitys organisaatioiden menestykselle tunnistetaan tutkimuksessa, mutta työssä oppimisen ja hyvinvoinnin yhteydestä on niukasti tutkimustietoa: ”Erityisesti kaivataan tutkimukseen perustuvaa ymmärrystä siitä, miten kestävää oppimista työpaikoilla voidaan tukea ja johtaa – ja kenen vastuulle se kuuluu.”

NÄKÖKULMASSA POLITIIKKAAN Antti Laitinen pohtii, miten kävi pyrkimykselle tehdä Suomesta maailman osaavin ja sivistynein kansa: ”Jatkuvan oppimisen järjestelmää on kehitetty työikäisten uudistumisen tueksi, mutta aikuisten mahdollisuudet oppia ovat heikentyneet aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä.”

TUTKIJA LIIKKEESSÄ esittelee Tampereen yliopiston tekniikan pedagogiikan professorin Petri Nokelaisen, joka tutkii asiantuntijuuteen, hyvinvointiin ja oppimisympäristöihin liittyviä tekijöitä erityisesti tekniikan aloilla.

Sometunnisteet: #JatkuvaOppiminen #aikuiskasvatus #arkisivistys

Liity keskusteluun tuoreen ja avoimen tutkimustiedon pohjalta!