Vol. 23 No. 2 (2016): (Ei teemaa)

Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura järjesti keväällä 2016 Jyväskylässä kevätkoulun, jonka teemana oli selviytyminen. Tieteellisille seminaareille epätyypillisempään tapaan tutkijat keskittyivät puheenvuoroissaan varsinaisten tutkimusaiheidensa tai -tulostensa sijaan kuvaamaan tutkijanpolkujaan. Seminaarin henki oli myönteinen, voimauttavaksikin sitä voisi kutsua, vaikka arvattavasti myös tutkijanelämän kielteiset puolet nousivat esiin. Niitä ovat itsestään selvästi toimeentulon haasteet ja kiristyvä hakupaine, mutta myös muut tekijät: perheen ja työn yhdistäminen, vaikeat ja traumatisoivat tutkimusaiheet sekä vierailla kentillä liikkuminen. Tutkijan työssä on oltava jotakin vetovoimaista, jotta silti haluamme jatkaa. Ja niin siinä onkin. Humanistinen tutkimus on arvokasta ja itsessään merkityksellistä. Lisäksi sen yhteiskunnallinen potentiaali on suuri.

Eloren uunituore numero on jälleen kerran elävä osoitus humanistisen tutkimuksen ajankohtaisuudesta ja elinvoimaisuudesta sekä vapaaehtoisvoimin työskentelevän toimituksen pyyteettömästä halusta saattaa tutkimustieto parhaassa mahdollisessa muodossa julkaistuksi ja avoimesti saatavaksi. Tällä kertaa julkaistavat kaikki kolme vertaisarvioitua artikkelia kytkeytyvät ajankohtaisiin aiheisiin: pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvään identiteettityöhön, vanhempien tiedon ja asiantuntevuuden asemaan erityislasten hoidossa sekä suomenruotsalaisen poliitikon mediakuvan stereotypisointiin. Artikkeleiden lisäksi numero sisältää yhden katsauksen sekä runsaan valikoiman ajankohtaisia kirjoituksia ja kirja-arvioita.