Innostus, kiinnostus ja omaehtoisuus

Lukemisen yksilöllisyys ja ehdollisuus äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmassa

Kirjoittajat

• Leea Lakka Helsingin yliopisto
• Penni Pietilä Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0003-2854-4432

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.119810

Avainsanat:

lukutaito, äidinkieli ja kirjallisuus, perusopetus, opetussuunnitelma, motivaatio, WPR

Abstrakti

Maininnat kiinnostumisesta ja innostumisesta seitsenkertaistuivat, kun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS) vuonna 2014 uusittiin. Tarkastelemme tätä muutosta kysymällä, millainen rooli POPS 2014:ssä kiinnostukselle joukkomuotoisen perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa on kirjoitettu. Analyysimenetelmänä hyödynnämme Carol Bacchin diskurssianalyyttista WPR-menetelmää. Sen mukaisesti selvitämme, millaisiksi POPS 2014 konstruoi ne ongelmat, jotka se pyrkii ratkaisemaan. Analyysi osoittaa, että kiinnostuksella on eri oppiaineissa erilaisia ja eri määrin keskeisiä tehtäviä. Kiinnostus opetuksen sisältönä ja sisältöä rajaavana tekijänä ylikorostuu äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa, erityisesti lukemisen osuuksissa. Siinä myönteiseen kiinnostukseen kytkeytyvät asennetavoitteet ovat korvanneet lukemisen harjoittelun ja taitamisen tavoitteita. POPS 2014:n konstruoimaksi ongelmaksi hahmottuu äidinkielen ja kirjallisuuden vääränlainen ja oppilaita luotaan työntävä luonne, jonka ratkaisuksi hahmottuu opettajan innostavasta opetustyylistä seuraava kiinnostuminen. Analyysimme mukaan POPS hahmottaa tuon kiinnostumisen eräänlaiseksi yhteiskunnallisista eronteoista vapauttavaksi äärimmäiseksi yksilöllisyydeksi. Esitämme, että kiinnostukseen keskittymisen myötä lukutaito-opetus voi johtaa yksilöllisiin taitoihin. Tämä problematisoi perusopetuksen yleissivistävyyttä ja oppilaiden taustoista johtuvien erojen tasoittamisen tavoitetta.