Ekososialisaation ja ekoindividuaation tarpeesta ja merkityksestä

Vastaus ekososiaalisen kasvatusteorian kritiikkiin

Kirjoittajat

• Jani Pulkki Oulun yliopisto
• Sami Keto Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-6055-190X
• Raisa Foster Vapaa tutkija https://orcid.org/0000-0003-2661-6041

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.138345

Avainsanat:

kasvatus, sosialisaatio, individuaatio, ekososiaalinen kasvatus

Abstrakti

Vastaamme Antti ja Pentti Moilasen artikkelin “Ekososialisaatio ja ekoindividuaatio sivistysideaaleina: ekososiaalisen kasvatuksen teorian kritiikkiä” huomioihin, jotka perustuvat omista näkemyksistämme poikkeaviin tapoihin ymmärtää kasvatustiedettä ja ekologiaa. Moilasten saksalainen kasvatus- ja sivistysteoria ei ole soveltunut kasvatusfilosofisten tarkastelujemme lähtökohdaksi sen ihmiskeskeisyyden vuoksi. Tutkimusperinne, josta oma tarkastelumme kumpuaa, tunnistaa kasvatuksentutkimuksen monenlaisia teoreettisia näkökulmia soveltavana tieteenä. Monitieteisen ja monista teoreettisista perinteistä ammentavan ekososiaalisen kasvatusajattelun peruslähtökohtana on pyrkimys käsittää kasvatus ei-ihmiskeskeisesti ja avartaa mielikuvitusta kohti rakentavaa monilajista vuorovaikutusta ihmisen ja muun luonnon välillä. Ihmiskeskeinen tapa ymmärtää kasvatus ja sen peruskäsitteet uusintaa ekologisesti tuhoavaa suhdetta toisiin eläviin olentoihin. Artikkelimme puolustaa ekososialisaation ja ekoindividuaation käsitteitä, tarkentaa näihin liittyviä ajatuksia sekä oikoo Moilasten niihin liittämiä merkittävimpiä väärinkäsityksiä. Lisäksi puemme sanoiksi joitakin sellaisia ajatuksia, joita emme ole aiemmin katsoneet tarpeellisiksi avata siitä syystä, että nämä käsitykset ovat jo niin laajasti jaettuja moderneissa kasvatuksen teoretisoinneissa.