Vapaa kansansivistystyö Raja-Karjalaa suomalaistamassa 1920–30-luvulla

Kirjoittajat

• Sinikka Selin Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.141428

Avainsanat:

rajaseutupolitiikka, vapaa kansansivistystyö, Raja-Karjala, karjalaiset, opintokerhot, kansanopistot

Abstrakti

Taloudellisten ja sivistyksellisten olojen kehittämiseen tähdännyt rajaseututyö nähtiin poliittisesti tärkeänä vastaitsenäistyneessä Suomessa. Tämä artikkeli tarkentuu vapaan kansansivistystyön leviämiseen, toteuttamiseen ja vastaanottoon Laatokan pohjoispuolella sijainneessa Raja-Karjalassa 1920–30-luvulla. Poliittisesti alueesta teki tärkeän sijainti jännitteisellä itärajalla ja sen kulttuurinen omaleimaisuus, johon kuului muun muassa karjalan kieli ja ortodoksikirkko. Vapaata kansansivistystyötä seudulla tekivät Itä-Karjalan kansanopisto (per. 1906) ja Raja-Karjalan Sivistysliitto (per. 1925). Monipuolisten arkistoaineistojen lisäksi lähteenä tutkimuksessa on käytetty muistitietoaineistoa, lehdistöä ja historiikkeja. Sekä kansanopiston että Sivistysliiton ja sen alaisuudessa toimineiden opintokerhojen pääasiallinen kohderyhmä olivat noin 20-vuotiaat rajakarjalaisnuoret, mutta ne järjestivät myös kaikille avoimia tilaisuuksia. Niihin yritettiin saada myös vanhempia ihmisiä, joiden sukupolvi vieroksui vapaata kansansivistystyötä. Itä-Karjalan kansanopisto ja Raja-Karjalan Sivistysliitto tekivät yhteistyötä muiden porvarillisten järjestöjen kanssa, ja ne pyrkivät kasvattamaan rajakarjalaisia isänmaallisiksi ja siveellisiksi kansalaisiksi sekä tietopuolisten että käytännönläheisten aiheiden opetuksen kautta. Rajaseutupolitiikassa Raja-Karjalan suomalaistuminen ja modernisoituminen esitettiin luonnollisena ja tavoiteltavana kehityskulkuna.