”Kirkkoherranvaimo sieppasi minut kuusi kertaa viimeyönä”. Lapsitodistajatja Blĺkulla-kertomukset Ruotsin suurissa noitavainoissa
Abstrakti
Lapsitodistajat olivat keskeisessä asemassa 1660- ja 1670-luvun ruotsalaisissa noituustapauksissa. Tutkin tässä artikkelissa sitä, miten lasten todistukset rakentuivat. Käsittelen aluksi tuomiokirja-aineiston käyttöön liittyviä mahdollisuuksia ja ongelmia. Olennaista on, että oikeuden toiminta ei perustunut kirjalliseen käsittelyyn, vaan suullisiin puheenvuoroihin. Tältä pohjalta on mielekästä tarkastella lasten esittämiä todistuksia kertomuksina, jotka muotoutuivat vuorovaikutuksessa aikuisten ja omien ikätoverien kanssa. Sovellan työssäni lasten kerrontaa koskevan psykologisen tutkimuksen ja varhaismoderniin aikaan keskittyneen historiantutkimuksen piirissä kehitettyjä näkökulmia kertomuksiin ja kerronnallisuuteen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.Viittaaminen
Eilola, J. (2009). ”Kirkkoherranvaimo sieppasi minut kuusi kertaa viimeyönä”. Lapsitodistajatja Blĺkulla-kertomukset Ruotsin suurissa noitavainoissa. Kasvatus & Aika, 3(3). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68109