Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä – Miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi

Kirjoittajat

  • Eeva-Leena Onnismaa Helsingin yliopisto
  • Marjatta Kalliala
  • Leena Tahkokallio

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan kehitystä kohti koulutuspoliittiseksi paradoksiksi nimettyä tilannetta, jossa entistä useammalla päiväkodissa työskentelevällä on sosiaali- ja terveysalan koulutus, vaikka varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää. Artikkelissa kuvataan päiväkotien henkilöstörakenteen muotoutumista ja siihen vaikuttaneita tekijöitä 1970-luvulta 2010-luvulle keskittyen lastentarhanopettajan tehtävissä työskenteleviin. Muutoksen vaiheita tarkastellaan säädösten, dokumenttien ja muun kirjallisen materiaalin valossa. Tarkastelun kehikkona on sosiaali- ja opetushallinnon sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen jännitteinen suhde varhaiskasvatusjärjestelmän eri vaiheissa. Henkilöstön kokoonpanoa ja koulutustarvetta koskevassa päätöksenteossa ovat korostuneet sosiaalihallinnon näkökulma ja etujärjestöjen intressit. Johtuen toimialan aikaisemmasta sijainnista sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien, ja koulutusmäärät yliopistoissa ovat olleet pitkään liian pienet. Samanaikainen sosiaalialan AMK-koulutusten voimakas laajeneminen vauhditti epäsuhdan syntymistä. Artikkelissa pohditaan myös valtakunnallisten kehittämishankkeiden yhteyttä päiväkotien henkilöstörakenteeseen.
Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2017-09-01

Viittaaminen

Onnismaa, E.-L., Kalliala, M., & Tahkokallio, L. (2017). Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä – Miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi. Kasvatus & Aika, 11(3). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/68720