Inhimillisen ja ei-inhimillisen suhde luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmissa

Kirjoittajat

• Auli Toikkanen Jyväskylän yliopisto
• Tiina Nikkola Jyväskylän yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.82723

Avainsanat:

Ei-inhimillinen, inhimillinen, luokanopettajakoulutus, opetussuunnitelma, posthumanismi

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastelemme posthumanistisesta näkökulmasta inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteen rakentumista luokanopettajakoulutusten opetussuunnitelmissa. Inhimillisen ja ei-inhimillisen suhdetta koskevat kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia ympäristökriisien ja ilmastonmuutoksen aikakaudella. Tutkimusaineistona käytettiin suomalaisten luokanopettajakoulutusten opetussuunnitelmia, jotka kerättiin opettajankoulutuslaitosten verkkosivuilta loppuvuonna 2017 ja alkuvuonna 2018. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin sekä toimijaverkkoteorian verkostomaista todellisuuskäsitystä että puhdistamisen ja kääntämisen käsitteitä hyödyntäen. Puhdistamisella tarkoitetaan toimijaverkkoteoriassa pääasiassa inhimillisen erottamista ei-inhimillisestä ja kääntämisellä inhimillisten ja ei-inhimillisten välisten verkostojen syntymistä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että inhimillisen ja ei-inhimillisen suhde rakentuu opetussuunnitelmissa joko ei-inhimillisen merkityksen häivyttämisen tai sen tunnustamisen kautta. Opetussuunnitelmissa ihminen näyttäytyy pääosin aktiivisena toimijana ei-inhimillisen toimittaessa resurssin virkaa. Ei-inhimillisiin luonnonresursseihin ja teknologiaan kohdistuu odotuksia suhteessa inhimilliseen oppimiseen ja kehitykseen. Koulutuksessa on mahdollisuus tutkia ja kyseenalaistaa inhimillisen ja ei-inhimillisen suhdetta ja niitä koskevia lähtöoletuksia. Myös välttämättömyys muuttaa elämäntapaamme nykyistä kestävämpään suuntaan on vahvana perusteena argumentoitaessa posthumanistisen ajattelun tarpeellisuudesta opettajankoulutuksessa.