Potilaiden kokema toimijuus perusterveydenhuollossa toteutetussa työkykykoordinaattoripalvelussa

Kirjoittajat

• Hanna Nurmi Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0001-6028-2052
• Lauri Vähätalo Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta https://orcid.org/0000-0001-5020-6638
• Anna Siukola Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
• Tiia Reho Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
• Salla Atkins Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Department of Global Public Health, Social Medicine Infectious Disease and Migration (SIM), Karolinska Institutet
• Markku Sumanen Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
• Mervi Viljamaa Pihlajalinna
• Riitta Sauni Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.125026

Avainsanat:

työkykykoordinaattori, työkyvyn tuen palvelu, perusterveydenhuolto, toimijuus, laadullinen tutkimus

Abstrakti

Työkyvyn tuesta hyötyvien henkilöiden tunnistaminen sekä yksilöllisesti suunnattujen työkyvyn tukitoimien kehittäminen ovat ajankohtaisia työvoiman riittävyyden turvaamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, miten potilaat kokivat toimijuutensa perusterveydenhuollossa toteutetussa työkykykoordinaattoripalvelussa. Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa TYKYTUOhankkeessa toteutettiin kahden kunnan perusterveydenhuollossa merkintäkäytäntö, jossa hoitajat ja lääkärit havainnoivat sekä kirjasivat vastaanotolla, liittyikö työikäisten potilaiden käynnin syy työhön tai oliko heillä työkyvyn tuen tarvetta. Perusterveydenhuoltoon palkatut työkykykoordinaattorit kontaktoivat merkinnän saaneet potilaat ja tarjosivat heille mahdollisuutta tulla vastaanotolleen. Tutkimuksessa haastateltiin työkykykoordinaattorin tavanneita potilaita (n=10) kahdesti: ensimmäisen työkykykoordinaattoritapaamisen jälkeen ja noin puoli vuotta ensimmäisestä tapaamisesta. Induktiivisella sisällönanalyysilla aineistosta löydettiin kaksi yläluokkaa ja neljä alaluokkaa. Yläluokat jakautuivat potilaiden yksilölliseen kokemukseen rakenteiden luomasta passiivisuudesta sekä potilaiden kokemukseen autonomisuudesta. Potilaiden kokemukset toimijuudesta ja osallisuudesta vahvistuivat työkykykoordinaattoripalvelun myötä. Työkykykoordinaattoripalvelun koettiin myös toimineen merkittävänä toimintamallina yksilöllisten ja asiakaslähtöisten työkyvyn tukitoimien toteutumisessa. Tulosten perusteella työkykykoordinaattoripalvelulla olisi paikkansa osana työikäisten palvelukokonaisuutta perusterveydenhuollossa yhdenvertaisten työkyvyn tuen palvelujen saatavuuden turvaamiseksi ja potilaiden toimijuuden kokemuksen vahvistamiseksi.