Yksinäisyyden kehityspolkujen yhteys psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin ja uupumusasteiseen väsymykseen koronapandemian aikaisessa etätyössä

Kirjoittajat

• Paula Lindholm
• Anne Mäkikangas https://orcid.org/0000-0003-0199-3609

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.127213

Avainsanat:

yksinäisyys, etätyö, COVID-19, työhyvinvointi

Abstrakti

COVID-19-pandemialla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Etätyöskentely yleistyi suomalaisessa työelämässä 2020 maaliskuussa alkaneen koronapandemian takia, ja sosiaaliset rajoitukset heijastuivat erityisesti lisääntyneisiin yksinäisyyden kokemuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin henkilösuuntautuneella tutkimusotteella Tampereen korkeakouluyhteisön työntekijöiden (n = 521) yksinäisyyden kehittymistä koronapandemian aikaisessa etätyössä. Tutkimuksessa hyödynnettiin seuranta-aineistoa, joka kerättiin Työsuojelurahaston rahoittaman Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä -hankkeen yhteydessä huhtikuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita erityisesti yksinäisyyden taso- ja muutosryhmistä, sekä siitä, miten yksinäisyyden kehityspolut ovat yhteydessä etätyöntekijöiden kokemaan psykososiaaliseen turvallisuusilmapiiriin ja uupumusasteiseen väsymykseen. Tutkittavien joukosta havaittiin kolme yksinäisyyden kehityspolkua: matalan yksinäisyyden kehityspolku (72 %), lisääntyvän yksinäisyyden kehityspolku (10 %) ja korkean yksinäisyyden kehityspolku (17 %). Kahdessa ensimmäisessä kehityspolussa yksinäisyys lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi ensimmäisen koronavuoden aikana, kun taas korkean yksinäisyyden kehityspolussa yksinäisyys oli korkeaa ja pysyvää etätyön alusta saakka. Lisäksi havaittiin, että psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri ennusti kuulumista matalan yksinäisyyden kehityspolkuun. Yksinäisyys oli myös yhteydessä työhyvinvointiin siten, että etätyöntekijät, jotka kokivat korkeaa tai lisääntyvää yksinäisyyttä tutkimuksen aikana, raportoivat myös korkeaa uupumusasteista väsymystä helmikuussa 2021. Tulosten valossa yksinäisyyden kokemukset tyypillisesti lisääntyivät pitkään jatkuneen etätyön aikana ja lisäsivät uupumusasteisen väsymyksen kokemista. Tutkimuksen perusteella psykososiaalisen turvallisuusilmapiirin vahvistaminen on tärkeää etätyöntekijöiden yksinäisyyden torjumisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus antaa näyttöä sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden huomioimisen tärkeydestä etätyöjärjestelyjen suunnittelussa.