Mielenterveyspalveluihin liittyvä poliittinen päätöksenteko maakunnallisissa sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymissä
poliittisten luottamushenkilöiden näkökulma
Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan mielenterveyspalveluihin liittyvää poliittista päätöksentekoa maakunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymien poliittisten luottamushenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla vuonna 2022. Haastatteluihin osallistui kahdeksan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän yhtymähallituksen jäsentä sekä yksi yhtymävaltuuston jäsen Itä- ja Pohjois-Suomesta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymien luottamushenkilöiden päätöksenteossa mielenterveyspalvelut eivät ole keskiössä. Poliittiset luottamushenkilöt kokivat, ettei päätöksenteossa hahmoteta mielenterveys- ja riippuvuusongelmien laajuutta riittävän hyvin yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti. Päätöksentekoon vaikutti luottamushenkilön oma arvo- ja kokemusmaailma. Luottamushenkilöt näkivät mielenterveyspalvelujen vaikuttavuuden haasteina nopeasti toteutetun palveluintegraation sekä talouteen ja henkilöstöön liittyvän resurssivajeen. Luottamushenkilöiden mukaan sairaalapaikkoja on vähennetty runsaasti, eikä avohoito ole kehittynyt samaan tahtiin, jolloin mielenterveyspalvelujen käyttäjistä tuli palvelujärjestelmän väliinputoajia. Luottamushenkilöt kuvasivat maakunnallisten sote-kuntayhtymien kamppailevan henkilöstövajeen ja taloudellisten haasteiden kanssa, mikä on hankaloittanut vaikuttavien mielenterveyspalvelujen toteutumista. Sama kehityssuunta on jatkunut nykyisillä hyvinvointialueilla.
Luottamushenkilöiden mukaan mielenterveyspalvelujen saatavuus nähtiin ongelmien ennaltaehkäisyn edellytyksenä. Luottamushenkilöiden näkökulmasta mielenterveyspalvelujen keskeisimpiä kehittämistarpeita olivat ennaltaehkäisevien peruspalveluiden, riippuvuusongelmien hoidon sekä lasten ja nuorten palveluiden vahvistaminen ja saatavuuden parantaminen. Luottamushenkilöiden mukaan mielenterveyspalveluissa on tarpeen huomioida aktiivisemmin asiakkaan perhe ja lähipii-ri sekä tarjota tukea ja apua myös heille.
Tulosten mukaan mielenterveysjohtamiseen kaivataan tietojohtamista. Päätöksenteon tueksi tarvitaan enemmän vaikuttavuustietoa sekä ajantasaista tutkimus- ja kokemustietoa. Haastateltavien mukaan mielenterveyspalvelujen käyttäjien tuottamaa tietoa ei juuri hyödynnetä päätöksenteossa. Luottamushenkilöiden näkökulmasta mielenterveyspalvelujen käyttäjien osallisuutta tulee vahvistaa osallisuusneuvostojen ja asiakasraatien muodossa. Osallisuuden vahvistamisen haasteina nähtiin yhteiskunnan ja yksilöiden asenteet. Luottamushenkilöt kokivat yhteiskunnassamme mielenterveyden haasteisiin liittyvän stigman olevan niin vahva, että se estää jopa luottamushenkilöitä kertomasta omista mielenterveyden haasteistaan julkisesti. Vaikuttavat käytänteet maakunnallisista sote-kuntayhtymistä olisi syytä saada hyvinvointialueiden käyttöön. Lisäksi luottamushenkilön täytyy pystyä tekemään rohkeita valintoja ja tarkastelemaan asioita koko alueen näkökulmasta, ei pelkästään oman kunnan lähtökohdista käsin.
