Liikuntapaikkojen saavutettavuus fyysisesti inaktiivisilla miehillä Kymenlaakson taajamissa
Avainsanat:
miehet, fyysinen inaktiivisuus, alueellinen erilaistuminen, liikuntapaikkojen saavutettavuus, paikkatietomenetelmät, KymenlaaksoAbstrakti
Tutkimusten perusteella liikunnan harrastaminen on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta silti osa väestöstä on fyysisesti inaktiivisia eli ei liiku riittävästi oman terveytensä
ylläpitämiseksi. Liikunnan harrastamismäärät ovat yhteydessä sosioekonomisiin eroihin, sillä mitä korkeampi sosioekonominen asema, sitä todennäköisemmin liikkuu terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Fyysisen inaktiivisuuden syyt selittyvät pääosin yksilöllisillä tekijöillä, mutta myös asuinympäristön valinnan mahdollisuuksilla on todettu olevan merkitystä fyysiselle aktiivisuudelle. Tavoitteena tässä artikkelissa on tutkia fyysisesti inaktiivisten miesten väestöruuduttaista jakautumista kaupunkitilassa suhteessa liikuntapaikkojen saavutettavuuteen. Avaamme artikkelissa yleisesti liikunnallisen elämäntavan valinnan mahdollisuuksien paikkasidonnaisuutta ja liikuntapaikkojen saavutettavuuden vaihtelua sosioekonomisesti erilaisten asuinalueiden kesken. Artikkelin aineistot pohjautuvat kyselytutkimukseen, itseraportoituihin liikuntatietoihin ja Ruututietokannan sekä LIPAS-tietokannan paikkatietoaineistoihin. Näitä aineistoja käsitellään paikkatietoanalyyseihin, kuten saavutettavuuslaskennalla sekä spatiaalisella optimoinnilla. Tulokset osoittavat, että väestöruudun sosioekonominen tausta heijastuu miesten fyysiseen aktiivisuuteen. Fyysisesti inaktiiviset miehet kasautuvat pienituloisten vuokra-asujien väestöruutuihin, joissa heidän suhteellinen osuus on suurin, mutta joissa myös väestötiheys on suurinta. Epätasaisen jakautumisen vuoksi fyysisesti inaktiivisilla miehillä liikuntapaikkojen saavutettavuus on taajaan asutuilla alueilla heikompaa kuin koko väestöllä keskimäärin.
