Aikuisten oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuushäiriöiden diagnosointi sosiaalisena toimintana
Abstract
Aikuisten kehityksellisten oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuushäiriöiden diagnosointi on yleistynyt, mutta aihepiiristä on vähän yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Artikkelissa tarkastellaan diagnoosin hakemisen syitä, diagnoosien merkitystä ja diagnoosien sosiaalista käyttöä. Tutkimusta varten on haastateltu 26 aikuista, joilla on diagnosoitu kehityksellinen oppimisvaikeus tai tarkkaavuushäiriö. Aineistoa on analysoitu temaattisen luokittelun avulla. Tutkimuksen tulokset tuovat esille diagnosointiin liittyviä ristiriitoja ja jännitteitä, joiden kehystämisessä sosiaalisella toiminnalla on merkittävä rooli. Diagnoosin hakeminen liittyi usein opiskeluissa koettuihin vaikeuksiin tai suuriin elämänmuutoksiin. Toimijuuden kannalta keskeistä oli diagnoosin kyky selittää elämänkokemuksia, tarjota resursseja sekä mahdollisuus säädellä tietoa omasta vaikeudesta. Tutkimuksen tulokset tuovat esille tarpeen keskustella diagnooseihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja niiden merkityksestä yksilön kannalta.Referera så här
Korkeamäki, J., Haarni, I., & Seppälä, U. (2010). Aikuisten oppimisvaikeuksien ja tarkkaavuushäiriöiden diagnosointi sosiaalisena toimintana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 47(2). Hämtad från https://journal.fi/sla/article/view/2818
