Mitä sairauspäivärahan enimmäisajan täytyttyä? Toimeentulon lähteet kahden vuoden seurannassa

Författare

• Riku Perhoniemi Social Insurance Institution of Finland (Kela) https://orcid.org/0000-0002-3199-3952
• Jenni Blomgren Kela https://orcid.org/0000-0001-5466-0205
• Mikko Laaksonen Eläketurvakeskus https://orcid.org/0000-0002-6979-9872

DOI: https://doi.org/10.23990/sa.89604

Nyckelord:

sairauspäiväraha, enimmäisaika, työkyvyttömyyseläke, toimeentulon lähteet

Abstract

Tutkittu tieto sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeisestä toimeentulosta on puuttunut Suomessa. Tutkimme työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä, ansiotyö- ja työttömyysjaksoja, ammatillista kuntoutusta sekä uusia sairauspäivärahakausia kahden vuoden seurannassa henkilöillä, joiden sairauspäivärahan enimmäisaika oli tullut täyteen 2012. Tarkastelimme myös, miten päivärahaa saaneiden tausta oli yhteydessä enimmäisajan jälkeisten työkyvyttömyyseläkehakemusten yleisyyteen.

Analysoimme kuvailevilla menetelmillä 70 prosentin edustavaa satunnaisotosta 18–60-vuotiaasta väestöstä hyödyntäen Eläketurvakeskuksen, Kelan ja Tilastokeskuksen rekisteritietoja. Tarkastelimme työkyvyttömyyseläkkeen hakemista ensisijaisena toimeentulolähteenä. Muita toimeentulon lähteitä tarkastelimme taustatekijöillä vakioituina prevalensseina käyttäen logistista regressioanalyysiä. Testasimme taustatekijöiden yhteyttä enimmäisajan jälkeisen 12 kuukauden aikaisen eläkehakemuksen todennäköisyyteen khiin neliö -testeillä.

Enimmäisaikaa seuraavan vuoden aikana 68 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle, 14 % ei hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja 18 %:lle ei myönnetty työkyvyttömyyseläkettä. Taustatekijöistä muu kuin toimihenkilöasema ja ansiotyön puuttuminen työkyvyttömyyden alkaessa selittivät vahvimmin työkyvyttömyyseläkkeen hakemista. Eläkettä hakematta jättäneet olivat usein ansiotyössä ensimmäisen seurantavuoden aikana (69 %). Hylkäävän eläkepäätöksen saaneista valtaosa sai työttömyysetuutta ensimmäisen (80 %) tai toisen (72 %) seurantavuoden aikana. Vuoden työkykyisyysajan jälkeen uudet sairauspäivärahakaudet olivat yleisiä.

Sairauspäivärahan enimmäisajan täyttyminen merkitsee valtaosalla täyden työkyvyn menettämistä seuraaviksi vuosiksi riippumatta siitä, johtaako sairausjakso suoraan työkyvyttömyyseläkkeeseen. Pitkään sairauspäivärahalla olevien tilannetta pitäisi tukea tehokkaammin sairauspäivärahajaksojen aikana ja enimmäisajan lähestyessä. Erityisesti tämä koskee ansiotyön ulkopuolella olevia, joilta puuttuvat työterveyshuollon palvelut ja sairausvakuutuslain mukaiset, päivärahakauden sisäiset seurantapisteet.