Ohjaamon jälkeen ‒ tutkimus Ohjaamon asiakkaina olleiden nuorten siirtymistä ja toimeentulotuen saannista

Kirjoittajat

• Teemu Vauhkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• Antti Latvala Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37455/tt.120385

Avainsanat:

Ohjaamo, NEET­-nuoret, siirtymät

Abstrakti

Tutkimuksessamme tarkastelimme rekisteriaineiston avulla Ohjaamo­asioinnin yhteyttä nuorten työssäoloon, opiskeluun, palkkatuettuun työhön osallistumiseen sekä toimeentulotuen asiakkuuteen 0–3 vuoden aikavälillä. Vertasimme Ohjaamossa
TE-­asiakkaina asioineita nuoria tavanomaisessa TE­-palveluprosessissa asioineisiin nuoriin. Tutkimusaineistona käytimme hallinnollisista rekistereistä koottua pitkittäisaineistoa
(n =14 141) ja menetelmänä lineaarista todennäköisyysmallinnusta. Verrokkiryhmä muodostettiin niistä nuorista, joiden asuinkunnassa ei ollut Ohjaamoa. Ohjaamoissa TE­asiakkaina olleet nuoret päätyivät seurantajakson ensimmäisten vuosien aikana opiskelemaan ja palkkatuettuun työhön todennäköisemmin kuin tavanomaisessa
TE-­palveluprosessissa olleet nuoret. Seuranta-­ajan lopulla ryhmien välillä ei kuitenkaan enää ollut eroa opiskelun todennäköisyydessä. Avoimilla työmarkkinoilla työskentely oli Ohjaamossa asiakkaina olleilla nuorilla epätodennäköisempää kuin vertailuryhmän nuorilla seuranta­-ajan alkupuolella, mutta seuranta­-ajan lopulla ryhmien välillä ei enää ollut eroa avoimilla työmarkkinoilla työssä olon todennäköisyydessä. Sen lisäksi, että Ohjaamossa asiakkaina asioineet nuoret päätyivät seuranta-­aikana todennäköisemmin opiskelemaan kuin tavanomai­sessa TE-­palveluprosessissa olleet nuoret, heillä oli pienempi todennäköisyys jäädä toimeentulotuen asiakkaaksi seuranta-­ajan loppuun mennessä. Tämä viittaa siihen, että tavanomaisessa palveluprosessissa TE-­asiakkaina olevat nuoret putoavat ja jäävät todennäköisemmin toimeentulotuen varaan kuin Ohjaamossa, jossa nuorille tarjotaan laaja­-alaista moniammatillista tukea.