Varhaiskasvatuksen työ muuttuu ‒ muuttuuko asiantuntijuus?

Kirjoittajat

• Tuulikki Ukkonen-Mikkola Jyväskylän yliopisto
• Raija Yliniemi Tampereen ammattikorkeakolu
• Outi Wallin Tampereen ammattikorkeakolu

DOI: https://doi.org/10.37455/tt.89217

Abstrakti

Varhaiskasvatus, kuten kasvatustyö ja työelämä laajemminkin, on murroksessa.  Varhaiskasvatuksen piirissä työn haasteisiin pyritään vastaamaan lisäämällä korkeakoulutettujen työntekijöiden määrää lapsiryhmissä sekä selkiyttämällä eri ammattiryhmien asiantuntijuutta. Laadullisen toimintatutkimuksemme tehtävänä oli selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön asiantuntijuuden muutokselle tuottamia merkityksiä sekä tunnistaa eri ammattiryhmien asiantuntijuutta uutta henkilöstörakennetta pilotoivissa tiimeissä. Tutkimuksen aineisto koostui henkilöstön päiväkirjoista, kehittämissuunnitelmista sekä ryhmähaastatteluista. Aineiston analyysissa hyödynsimme diskurssianalyysia. Tunnistimme kolme asiantuntijuuden muutokseen liittyvää diskurssia: voimattomuuden, kehittämisen ja lapsen edun diskurssit. Lisäksi opettajat positioituivat vastuuseen tiimin pedagogisesta toiminnasta ja lapsen oppimisen edistämisestä. Opettajiin verrattuna sosionomien positio rakentui enemmän jaettuun vastuuseen tiimin toiminnasta. Lisäksi sosionomien asiantuntijuus kohdistui lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja eduista huolehtimiseen. Kolmas ammattiryhmä, lastenhoitajat, positioivat itsensä tiimin jäsenyyteen, ja heidän asiantuntijuutensa rakentui lasten hoidosta ja huolenpidosta.