Ihon kielioppia – Tatuoituna palvelutyössä
Abstrakti
Tässä artikkelissa arvioidaan työelämän tutkimuksessa esiinnousseen uuden työruumiin tutkimuksen kehyksissä sitä, miten ja millä ehdoilla eri palveluammateissa työskentelevät tatuoidut henkilöt joutuvat kohtaamaan yhteisöllisyyden ja ulkoapäin asetetut rajat sekä stereotypiat. Tatuoinnit sisältävät usein hyvin henkilökohtaisia asioita ja ovat näin yksilöllisesti koettuja. Kuinka tällainen osittain kyseenalaisessa maineessa oleva kehon estetiikka sopii palvelutyöympäristöihin? Juuri palvelutyön tutkimus on nostanut esiin kaksi tärkeää uutta käsitettä: tunnetyön ja esteettisen työn, joilla työstä annetaan kaunis, siisti ja miellyttävä vaikutelma. Hyödyntämällä Michel Foucault’n käsitystä (bio)poliittisesta anatomiasta, Mary Douglasin käsitystä symbolisesta liasta ja ruumiillisesta hierarkiasta sekä sitomalla aineistoanalyysin esteettisen työn viitekehykseen, analysoin niitä teemoja, jotka tutkimusaineistosta nousivat esiin. Tutkimusaineisto koostuu eri palveluammateissa työskentelevien tatuoitujen ihmisten syvähaastatteluista (N = 9) sekä sähköpostihaastatteluista (N = 8). Aineistoanalyysin kautta paljastuu, kuinka työntekijän keho voi olla subjektivoituneen vallankäytön kohteena. Tämä tarkoittaa pakottamisen politiikkaa, joka on eräs vallan mekanismi. Subjektivoitunutta valtaa sovelletaan sekavien käytänteiden ja stereotyyppisten käsitysten avulla suhteessa tatuoituihin. Työntekijä voi kokea tällaisen kaksinaismoralismina, kategorisointina tai jopa syrjintänä.
