Työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevat tekijät sairaalaorganisaatiossa

Kirjoittajat

• Sirpa M. Manninen Itä-Suomen yliopisto
• Samuli Koponen Itä-Suomen yliopisto
• Timo Sinervo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• Antti-Jussi Kouvo Itä-Suomen yliopisto
• Sanna Laulainen Itä-Suomen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37455/tt.109916

Avainsanat:

työpaikkaostrakismi, terveydenhuolto, työhyvinvointi, regressioanalyysi

Abstrakti

Terveydenhuoltoalan työhyvinvointi on ollut maailmanlaajuinen huolenaihe erityisesti covid-19-pandemian seurauksena. Työpaikkaostrakismia eli työpaikalla sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ulossulkemista on tutkittu maailmalla varsin paljon, mutta suomalaisissa työ- ja organisaatiotutkimuksissa se on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa ja ymmärrystä työpaikkaostrakismiin liittyvistä tekijöistä. Tutkimukseen osallistuivat kahden suomalaisen yliopistosairaalan eri ammattiryhmien työntekijät ja johtajat (N=569). Tutkittavat vastasivat puolistrukturoidulla kyselylomakkeella erilaisiin työhyvinvointia mittaaviin väittämiin, joilla selvitettiin käsityksiä työtovereilta ja lähijohtajalta saadusta tuesta, vaikutusmahdollisuuksista työtahtiin, sosiaalisesta ilmapiiristä (QPSNordic) sekä koetusta ja havaitusta työpaikkaostrakismista (WOS). Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä. Analyysin mukaan keskeisesti työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevia tekijöitä olivat työtovereilta saatu tuki ja hyvä sosiaalinen ilmapiiri, jotka suojasivat työpaikkaostrakismilta. Tulokset osoittavat, että kokemus osallisuudesta tukee merkittävästi työhyvinvointia.