Työelämän ja korkeakoulun kumppanuus
Abstrakti
Tämän systemaattisen katsauksen tarkoituksena on tuottaa empiiristä näyttöä ja teoreettista tietoa työelämän ja korkeakoulun kumppanuudesta. Kirjallisuutta haettiin Cinahl-, PubMed- ja Eric -tietokannoista vuosilta 1999–2009. Haku tuotti yli 1 012 viitettä, joista lopulliseen analyysiin valittiin 24 kokotekstiä. Näistä 12 oli varsinaista tutkimusta ja loput kehittämishankkeiden kuvauksia.Kumppanuutta määriteltiin sen lähtökohdaksi tunnistetun ongelman, kumppanuuden tunnuspiirteiden, toteutumistapojen ja käyttäytymismuotojen perusteella. Työelämän ja korkeakoulun kumppanuus oli toteutunut kehittämällä ja jakamalla asiantuntijuutta, tukemalla kumppaniorganisaatioiden johtajuutta, parantamalla opiskelijaohjausta ja tehostamalla rekrytointia. Kumppanuutta edistäviä tekijöitä olivat yhteistyön sopimiseen liittyvät vaiheet, toimintaympäristöjen samansuuntaisuus,
toimintaperiaatteet, muutosjohtaminen ja viestintä. Estäviä tekijöitä olivat organisaatioiden väliset kulttuurierot, asenteelliset tekijät sekä arvostuksen, resurssien ja yhteisymmärryksen puute. Kumppanuuden hyötyjen kuvaus aineistossa oli niukkaa.
