Hajautusta tasa-arvon ja demokratian nimissä

Suomalaisen yliopiston aluesidos

Kirjoittajat

• Ismo Björn Itä-Suomen yliopisto
• Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopisto
• Jarmo Saarti Itä-Suomen yliopisto https://orcid.org/0000-0001-6565-0969

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.107250

Avainsanat:

hyvinvointivaltio, demokratia, aluepolitiikka, yliopiston alueellinen tehtävä, innovaatio, kilpailu, koulutus

Abstrakti

Suomalainen yliopistolaitos on ollut vahva osa demokraattista yhteiskuntaa. Tarkastelemme artikkelissamme suomalaisen yliopistoverkoston laajentumiseen ja erityisesti alueellistumiseen liittyviä eri aikakausien tulkintoja ja linjauksia. Tavoitteena on selvittää yliopiston ja demokratian välisen suhteen muotoja ja kehittämistä 1960-luvulta nykypäivään.  Kysymme, miten yliopistojen alueellinen tehtävä on eri vuosikymmenillä nähty, ja millainen on ollut yliopiston ja ympäröivän alueen välinen suhde eri vuosikymmenillä. Analyysimme perustuu dokumentti- ja haastatteluaineistoon sekä aikaisempaan tutkimukseen. Näihin tukeutuen olemme jaotelleet yliopistolaitoksen kehityksen kolmeen kauteen: 1) hajautetun hyvinvointivaltion, tasa-arvon ja alueellisen kattavuuden kausi, 2) hajautetun hyvinvointivaltion ja innovaatiopolitiikan synnyn kausi sekä 3) keskittyvän ja globalisoituvan kilpailuvaltion kausi. Tarkastelemme näitä kausia rinnakkaisilmiönä hyvinvointivaltion muutoksiin. On siirrytty hyvinvointia, demokratiaa ja tasa-arvoa kaikkialle levittävästä alueellisesta yliopistoverkosta kohti taloudellista kasvua, innovaatiota ja keskinäistä kilpailua korostavaa yliopistokenttää. Muutos näkyy päätöksenteon keskittymisinä suuriin ja etäisiin yksikköihin ja alueiden äänen heikkenemisenä. Seurauksena on demokratian kaventuminen erityisesti alueiden näkökulmasta.