Puoluekoulutuksen käytäntöarkkitehtuurit

Analyysi kolmen suomalaisen poliittisen puolueen jäsenkoulutustoiminnan tarkoituksista ja ennakkoehdoista

Kirjoittajat

• Annika Pastuhov Åbo Akademi

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.107676

Avainsanat:

puoluekoulutus, järjestöllinen sivistystyö, vapaa sivistystyö, opintokeskukset, käytäntö, käytäntöarkkitehtuuriteoria, suomalaiset puolueet, Suomen sosiaalidemokraattinen puolue, Suomen keskusta, Kansallinen kokoomus

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastellaan jäsenkoulutustoimintaa kolmessa suomalaisessa eduskuntapuolueessa: Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja Suomen sosiaalidemokraattinen puolue SDP. Teoria käytäntöarkkitehtuureista toimii artikkelin teoreettis-metodologisena viitekehyksenä, jonka avulla voidaan tarkastella käytäntöjä – eli yhteistä inhimillistä, vakiintuneisiin menettelytapoihin nojautuvaa, tarkoituksellista toimintaa – ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimustehtävänä on tarkastella käytäntöarkkitehtuuriteorian avulla kolmen suomalaisen puolueen jäsenkoulutuskäytäntöjen tarkoituksia ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia ennakkoehtoja. Artikkelin tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat jäsenkoulutuksen pääasialliset tarkoitukset tutkituissa puolueissa? Millaiset ehdot mahdollistavat ja rajoittavat näihin tarkoituksiin liittyvien jäsenkoulutuskäytäntöjen muodostumisen? Tulosten valossa Keskustan jäsenkoulutuksen tarkoituksena on osaamisen tarjoaminen ”samanlaisena ja vaikuttavana” koko jäsenistölle, panostamalla koulutussuunnitteluun ja tukemalla ”poliittista pyrkyryyttä”. Kokoomuksen jäsenkoulutuksen tarkoituksena on tukea asiantuntijuutta ja jäsenten menestystä, missä varsinkin yksilöinti ja tehokkuus nähdään valtteina. SDP:n jäsenkoulutuksen tarkoituksena on jäsenistön ”osallistaminen” ja puolueen ”uudistaminen”, mihin pyritään koulutusten avoimuudella sekä paikallisten olosuhteiden ja historian tuntemuksen huomioimisella. Analyysin koottu tarkastelu osoittaa, että jäsenkoulutuksen tarkoitukset ja ennakkoehdot määrittyvät suhteessa kahteen kysymykseen: Ymmärretäänkö puolue itsessään poliittisena toimijana vai poliittisen toiminnan paikkana? Pyritäänkö koulutuksen välityksellä luomaan jäsenistöön hierarkkisia vai tasavertaisia suhteita?