Abckiriasta tekoälyyn

Äidinkielen opetuksen vaiheet

Kirjoittajat

• Katri Karasma Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.142232

Avainsanat:

äidinkielen opetuksen historian vaiheet, opetussuunnitelmat, kirjallisuuden opetus, draamakasvatus, toiminnallinen kielioppi

Abstrakti

Katsauksessa selvitetään suomen kielen tuloa oppiaineeksi, sen esteitä ja hyväksyntää vuonna 1843. Historia kytkeytyy opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmat ovat määrittäneet oppiaineen tavoitteita ja sisältöjä eri tavoin. Niissä tapahtuneita muutoksia tarkastellaan kronologisesti. Äidinkieli on kehittynyt kahden oppitunnin tuntimäärästä koulun runsastuntisimmaksi aineeksi, voidaan sanoa koulun tärkeimmäksi aineeksi, sillä se on kaiken oppimisen perusta. Oppimateriaalin muuttumista sivutaan jonkin verran. Vertailujen tuloksena päädytään esittämään seitsemän vaihetta. Viimeisenä on digitaalisuus. Internetin yleistymisen älypuhelimiin vuodesta 2009 katsotaan horjuttaneen paperikirjojen lukemista ja johtaneen lukemisen vähenemiseen. Koulun kirjallisuuden opetus on muuttunut kansallisen identiteetin vahvistamisesta entistä enemmän demokraattisten toiminta- ja vaikutusvalmiuksien kehittämiseen kuten myös virikkeiden antamiseksi oppilaan kulttuuripersoonallisuuden kasvua varten. Draamamenetelmien käytön ja toiminnallisen kieliopin avulla äidinkielestä tulee oppiaineena mieluisampi kasvavalle nuorelle. Opettajien koulutuksessa draamalle pitäisi olla enemmän aikaa. Opetussuunnitelmista toivotaan vastaisuudessa tiiviimpiä ja selkeämpiä, kuten esim. Virossa, eikä 500-sivuisia järkäleitä kuten Suomessa. Suomeen tarvittaisiin kaanonin kokeilua.