Skeittaripoika se laudallansa... Liikunnan muuttuvat merkitykset ja maisemat

Kirjoittajat

• Päivi Harinen Itä-Suomen yliopisto

Abstrakti

Tähänastinen liikuntatutkimus Suomessa on perustunut pitkälti suoritusten ja liikuntalajeissa kehittymisen mittaamiseen. Näin siinä ovat jääneet tavoittamatta liikunnan luomat vuorovaikutus- ja merkitysmaailmat, samoin kuin liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat. Tässä artikkelissa tarkastellaan urheilu- ja liikuntakulttuurin muuttuvia spatiaalisia ja sosiaalisia maisemia sekä liikunnalle annettuja uusia ja liukuvia nuorisokulttuurisia merkityksiä. Artikkelin empiirisenä kohteena on skeittaus fyysistä taitoa ja sosiaalista kyvykkyyttä vaativana, kaupunkitilaa luovasti merkitsevänä ja merkityksellistävänä sekä nuoria erityisesti poikia yhteen kokoavana liikunnallisena yhdessä olemisen ja tekemisen tapana. Artikkeli perustuu aiheesta tehtyihin määrällisiin (Harinen ym. 2006; Tams 2008) ja laadullisiin (Gröndahl 2007) tutkimuksiin. Tarkastelua voi nimittää meta-analyysiksi, jossa luodaan uusi synteesi ja kokonaiskuva ilmiöstä jo olemassa olevien ja sitä eri suunnista avaavien tutkimustulosten perusteella. Analyysia varten on luettu myös lajia kuvaavia opaskirjatekstejä (Cassorla 1990; Kane 1990; Davis 1999; Gifford 2006) sekä skeittauksesta tai skeittareista käytyä sanomalehtikeskustelua.