Uskomusperinne ja kristillinen kasvatus 1800-luvulla

Kirjoittajat

• Kaarina Koski Helsingin yliopisto

Abstrakti

1800-luvun luterilaisessa Suomessa kirkollinen esivalta edusti virallista, julkista kristillisyyttä, jonka välineitä kristillisessä kasvatuksessa olivat painettu sana, jumalanpalvelukset ja saarnat, järjestetty opetus sekä kuulustelut ja rangaistukset. Kodeissa opittiin luterilaisen kirkon edellyttämä kristillinen tapakulttuuri, mutta kodin ja kyläyhteisön piirissä välittyi uskomusperinteenä myös viralliseen opetukseen kuulumattomia uskonnollisia ja moraalisia käytäntöjä, mielikuvia ja kertomuksia. Tässä artikkelissa esittelen ja analysoin folkloristiikan näkökulmasta kristillisiin arvoihin kiinnittyvää uskomusperinnettä sekä muistitietoa kristillisestä kasvatuksesta. Kontekstualisoin perinteen 1800-luvun hengelliseen ilmapiiriin ja kirkolliseen elämään yhdistämällä folkloreaineistot kirkkohistorian näkökulmaan.