Steinerkasvatus sivistyskäsityksen viitekehyksessä
Abstrakti
Artikkelissa pohditaan minkälaisiin lähtökohtiin ja filosofisiin olettamuksiin steinerkasvatuksen toiminta ja sivistyskäsitys perustuu. Keskustelemme sivistyksen monimuotoisuudesta ja avaamme steinerkasvatuksen ihmiskäsitystä vertailemalla Rudolf Steinerin ja Wilhelm Diltheyn käsitteitä hengentieteestä (Geisteswissenshaft). Dilthey näki luonnon- ja henkitieteiden välisen laadullisen eron perustavanlaatuisena. Steinerin Geisteswissenschaft taas ei ole erillinen tieteellinen alue suhteessa muihin alueisiin, vaan pyrkimys sovittaa tieteellinen toiminta monistiseen ja idealistiseen katsantokantaan, jossa ihminen ja maailma (kuten myös tietoisuus ja luonto) ovat osa samaa holistista kokonaisuutta. Näkemys ihmisen henkisestä kehityksestä – jossa henki viittaa maailman ontologiseen rakenteeseen – on keskeinen teoreettinen olettamus steinerkasvatuksen taustalla.
Nostamme steinerkoulun sivistyskäsityksen korostuksina esiin yksilöllisyyden tukemisen, esteettisyyden ja luontosuhteen. Steinerkasvatuksen idealistinen sivistyskäsitys näyttäytyy hyvin kokonaisvaltaisena, jossa on piirteitä klassisesta sivistysperinteestä. Se on sopusointua, yhteyden löytämistä itseen, toisiin ihmisiin ja luontoon. Se asettuu omalta osaltaan vastavoimaksi suuntauksille, jotka korostavat kilpailuyhteiskunnan arvoja koulun kehittämisen lähtökohtana. Kilpailua ja tehokkuusajattelua pyritään korvaamaan painottamalla eettistä vapautta, yhteisöllisyyttä, mielikuvitusta, esteettisyyttä ja luontosuhdetta. Kognitiivisten taitojen rinnalle nostetaan tunteen ja tahdon kehitys. Tavoitteena on eettinen persoonallisuus eli vapaa yksilö, joka toimii epäitsekkäästi laajemman kokonaisuuden hyväksi.
