Yksinäisiä kiertolaisia ja kouluyhteisön asennekasvattajia. Ortodoksisten uskonnonopettajien kokemukset opettajantyöstä ja vähemmistöön kuulumisesta 1950–2005

Kirjoittajat

• Elisa Hyvärinen
• Pekka Metso Itä-Suomen yliopisto

Avainsanat:

uskonnonopetus, uskonnonopettajat, vähemmistö, ortodoksisuus

Abstrakti

Tässä artikkelissa tutkitaan suomalaisten ortodoksisen uskonnon opettajien kokemuksia opettajantyöstä 1950-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Artikkelissa selvitetään yhtäältä millaisia uskonnonopetuksen järjestelyt ovat olleet. Toiseksi tarkastellaan opettajien käsityksiä roolistaan oppilaan uskonnollisen identiteetin tukijana. Lähdeaineisto muodostuu 15 eläkkeellä olevan aineenopettajan yksilöhaastattelusta, jotka on kerätty vuosina 2004–2005. Lähiluvun keinoin lähdeaineistoa ryhmitellen ja analysoiden artikkeli tarjoaa kuvan ortodoksisen uskonnonopetuksen ilmiöstä sitä opettaneiden kokemuksissa. Artikkelissa liitytään muistitietotutkimuksen ymmärtävään suuntaukseen eli menneisyydelle annettujen merkitysten tekemiseen kuulluksi ja ymmärrettäväksi. Tutkimustulokset voidaan kiteyttää neljään havaintoon: Ensinnäkin haastavat opetusjärjestelyt, oppiaineeseen asennoitumisesta syntyneet jännitteet ja vähemmistö-enemmistö -asetelmaan liittyvä rajankäynti kouluyhteisössä ovat piirteitä, jotka yhdistävät eri aikoina toimineiden ortodoksisen uskonnon opettajien työnkuvaa. Toiseksi, opettajien kertomuksista piirtyy kuva ortodoksisesta uskonnonopetuksesta marginaaliin sijoittuneena oppiaineena, jonka paikkaa ja oikeutusta opettajat joutuivat puolustamaan. Kolmanneksi, opettajien kokemukset koulusta työyhteisönä olivat pääasiallisesti myönteisiä, vaikka haastatteluissa tuotiin esille runsaasti epäkohtia. Neljänneksi, opettajat katsoivat tukeneensa oppilaan identiteettiä parhaiten olemalla aidosti omia persooniaan ja tarjoamalla siten oppilaille esimerkin ortodoksina olemisesta.