Pyhä kulttuuriperintö?

Uskonnollisen musiikin merkitysten tuottamisen tapoja suomalaisen koulun opetussuunnitelmissa

Kirjoittajat

  • Suvi-Iina Salonen Jyväskylän yliopisto, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos

Avainsanat:

kulttuuriperintö, musiikinopetus, laulunopetus, musiikkikasvatus, kansakoulu, peruskoulu, laclaulainen diskurssianalyysi, opetussuunnitelmatutkimus, uskonnollisuus, monikulttuurisuus, virret

Abstrakti

Uskonnollisesta musiikista osana peruskoulun toimintaa on puhuttu runsaasti viime vuosina. Artikkelin lähtökohtana onkin yhteiskunnallisen muutoksen ajama tarve uskonnollisen musiikin roolia perusopetuksessakoskevalle keskustelulle. Musiikinopetuksen historia suomalaisessa koulussa on merkittävällä tavalla uskonnollis-nationalistinen, minkä johdosta aikamme uskonnollisen musiikin roolia koskevan keskustelun juuria on etsittävä osin menneisyydestä. Artikkelin aineistoa ovat kansa- ja peruskoulun opetussuunnitelmat vuosilta 1925–2014. Opetussuunnitelmia analysoitiin laclaulaisella diskurssianalyysillä, jonka myötä aineistosta hahmottuivat uskonnollisen musiikin hegemonisen aseman tuottamisen tavat. Keskeisiä tutkimustuloksia ovat vuosien 1925, 1952, 1970 sekä 1980 opetussuunnitelmissa laulun- ja musiikinopetukselle asetetun tehtävän jäsentyminen sekä uskonnolliseen musiikkiin kohdistuva puhetavan muutos, joka rakentuu kerroksittain opetussuunnitelmakausien edetessä tuottaen uskonnollisen musiikin merkitystä suomalaisena kulttuuriperintönä.

 

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2021-06-24

Viittaaminen

Salonen, S.-I. (2021). Pyhä kulttuuriperintö? Uskonnollisen musiikin merkitysten tuottamisen tapoja suomalaisen koulun opetussuunnitelmissa. Kasvatus & Aika, 15(2), 43–59. https://doi.org/10.33350/ka.99488