Eugeniikka suomalaisessa mielenterveyshuollossa
DOI:
https://doi.org/10.23990/sa.154690Abstrakti
Eugeniikka nousi suomalaisen mielenterveydenhuollon tärkeäksi suuntaukseksi tämän vuosisadan alussa. Huomiota herätti tuolloin laajan selvitystyön antamat tulokset mielisairauksien voimakkaasta lisääntymisestä. Tilanteen korjaamiseksi vaadittiin väestön perintötekijöiden suojelemista joko laitoshoidolla tai sterilisaatiolla. 1930-luvulla toteutettu mielenterveydenhuollon reforma sai keskeisen sisällön tästä keskustelusta. Vuonna 1937 säädetyn mielisairaslain valmistelutyössä vaadittiin eristävien laitosten laajaa rakennusohjelmaa. Sairaaloiden kalleuden ja maan huonon taloudellisen tilanteen vuoksi hanketta ei voitu kuitenkaan toteuttaa, ja täydentäväksi ratkaisuksi hyväksyttiin avohoito. Vuonna 1935 säädetyn steriloimislain tarkoituksena oli puolestaan parantaa väestön perintötekijöitä ja pyrkiä näin vähentämään laitosten tarvetta.
