Tapaturmakuolleisuus ja muut yleisimmät kuolemansyyt Suomessa vuosina 1953-1965

Kirjoittajat

• Uolevi Lahdenranta

DOI:

https://doi.org/10.23990/sa.155626

Abstrakti

Tarkoituksena on selvittää tapaturmakuolleisuuden merkitystä Suomessa vuosina 1953-1965 tarkastelemalla tapaturmakuolleisuuden ja viiden suurimman kuolemansyyryhmän keskinäisiä suhteita.

Alle 15 -vuotiaiden lasten, poikien ja tyttöjen, ikäryhmissä tapaturmat olivat tärkein kuolleisuusryhmä 5-14-vuotiailla ja 1-4-vuotiaillakin ne tulivat vuodesta 1960 alkaen pysyvästi tärkeimmäksi kuolleisuusryhmäksi. Alle yksivuotiailla tapaturmien merkitys oli vähäinen muihin kuolleisuusryhmiin verrattuna, vasta 13-vuotiskauden loppuvuosina tapaturmat olivat viidenneksi ja kerran neljänneksi tärkein ryhmä.

Työikäisten, 15-64-vuotiaiden, ikäryhmissä tapaturmat olivat tärkein kuolleisuusryhmä 15- 24-vuotiailla miehillä ja tartuntatautien vähennyttyä samanikäisillä naisillakin vuosina 1959 ja 1961-1965. 25-44-vuotiailla miehillä tapaturmat olivat tärkein kuolleisuusryhmä vuotta 1954 lukuun ottamatta, mutta samanikäisillä naisilla tapaturmat olivat vain pari kertaa viidenneksi ja kerran neljänneksi tärkein kuolleisuusryhmä. 45-64-vuotiailla miehillä tapaturmat olivat aluksi viidenneksi ja aikajakson loppuvuosina neljänneksi tärkein kuolleisuusryhmä, kun taas samanikäisillä naisilla tapaturmat eivät kuuluneet viiteen tärkeimpään kuolleisuusryhmään.
Tapaturmien suhteellinen
merkitys oli siis työikäisten vanhimmassa ikäryhmässä pienempi kuin nuoremmilla työikäisillä. Huomattakoon kuitenkin, että tapaturmien aiheuttama kuolleisuus 100 000 asukasta kohti oli työikäisillä suurin 45-64-vuotiaiden ikäryhmässä sekä miehillä että naisilla.

Vanhusten ikäryhmässä tapaturmat eivät kuuluneet viiteen tärkeimpään kuolleisuusryhmään paitsi 75-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla vuosina 1963-1964 viidenneksi tärkeimpänä ryhmänä. Tapaturmien aiheuttama kuolleisuus 100 000 asukasta kohti oli kuitenkin vanhuksilla suurempi kuin muissa ikäryhmissä, suurin se oli sekä miehillä että naisilla 75- vuotiaiden ja sitä vanhempien ryhmässä.