Työhön paluu ja työkyvyttömyyseläkkeen riski sairauspoissaolon jälkeen. Katsaus 2008-2019 julkaistuun suomalaistutkimukseen.
Nyckelord:
sairauspoissaolo, sairauspäiväraha, sairausloma, rekisteritutkimusAbstract
Suomessa on tehty paljon sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen liittyvää tutkimusta. Tutkimuksen tekemistä puoltaa sairauspäivärahakausien ja työkyvyttömyyseläkkeiden suuri yhteiskunnallinen merkitys ja hyvät rekisteriaineistomme. Kansainvälisten tutkimusten tulosten suora soveltaminen ei aina tule kyseeseen johtuen maiden erilaisista lainsäädännöstä ja vakuutusjärjestelmästä, mikä korostaa kotimaisen tutkimuksen tärkeyttä päätöksenteon pohjaksi. Suomessa on toteutettu useita lainsäädännöllisiä sairauspäivärahakausia koskevia muutoksia, joilla tavoitellaan työhön paluun helpottamista ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vähenemistä. Työkyvyttömyysetuisuuksiin liittyvä tutkimus on tarpeen, koska sosiaaliturvajärjestelmäämme kohdistuu muutospaineita. Tässä katsausartikkelissa käsitellään vuonna 2008 ja sen jälkeen julkaistuja suomalaisia sairauspoissaolotutkimuksia, jotka liittyvät työhön paluuseen ja työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Katsaukseen valittiin 29 julkaisua, joista useat pohjautuivat rekisteriaineistoihin. Työhön paluuta sairauspoissaolon jälkeen on selvitetty erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden yhteydessä. Molempien diagnoosiryhmien osalta osasairauspäivärahan käyttö näyttää vaikuttavan myönteisesti työhön paluuseen. Työhön paluu ei kuitenkaan ole riippuvainen ainoastaan sairaudesta, yksilöstä tai terveyteen liittyvistä seikoista, sillä myös elin- ja työskentelyolosuhteet sekä kulttuuriset ja organisaatioon liittyvät tekijät ovat keskeisiä. Työkyvyttömyyseläkkeelle voidaan päätyä hyvin erilaisen sairauspoissaolohistorian kautta. Työkyvyttömyyseläkkeen diagnoosilla ja ammattiryhmällä voidaan selittää osa kehityspolkujen eroista. Osasairauspäiväraha vähentää täyden työkyvyttömyyseläkkeen riskiä, mutta lisää osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeen riskiä. Hyödyllistä olisi jatkaa osasairauspäivärahan vaikutusten selvittämistä, sillä sen käyttö on yleistynyt hitaasti ja sukupuolten välillä on suuri ero etuisuuden käytössä. Lisäksi tarpeellista on tieto tehokkaista kuntoutustoimenpiteistä, jotka edesauttavat työhön palaamista. Huomiota tulisi myös suunnata työttömien työkyvyttömyyden pitkittymisen estämiseen, sillä työttömät ovat työterveyshuollon palvelujen ulkopuolella.
