Ohjaamon jälkeen ‒ tutkimus Ohjaamon asiakkaina olleiden nuorten siirtymistä ja toimeentulotuen saannista
Avainsanat:
Ohjaamo, NEET-nuoret, siirtymätAbstrakti
Tutkimuksessamme tarkastelimme rekisteriaineiston avulla Ohjaamoasioinnin yhteyttä nuorten työssäoloon, opiskeluun, palkkatuettuun työhön osallistumiseen sekä toimeentulotuen asiakkuuteen 0–3 vuoden aikavälillä. Vertasimme Ohjaamossa
TE-asiakkaina asioineita nuoria tavanomaisessa TE-palveluprosessissa asioineisiin nuoriin. Tutkimusaineistona käytimme hallinnollisista rekistereistä koottua pitkittäisaineistoa
(n =14 141) ja menetelmänä lineaarista todennäköisyysmallinnusta. Verrokkiryhmä muodostettiin niistä nuorista, joiden asuinkunnassa ei ollut Ohjaamoa. Ohjaamoissa TEasiakkaina olleet nuoret päätyivät seurantajakson ensimmäisten vuosien aikana opiskelemaan ja palkkatuettuun työhön todennäköisemmin kuin tavanomaisessa
TE-palveluprosessissa olleet nuoret. Seuranta-ajan lopulla ryhmien välillä ei kuitenkaan enää ollut eroa opiskelun todennäköisyydessä. Avoimilla työmarkkinoilla työskentely oli Ohjaamossa asiakkaina olleilla nuorilla epätodennäköisempää kuin vertailuryhmän nuorilla seuranta-ajan alkupuolella, mutta seuranta-ajan lopulla ryhmien välillä ei enää ollut eroa avoimilla työmarkkinoilla työssä olon todennäköisyydessä. Sen lisäksi, että Ohjaamossa asiakkaina asioineet nuoret päätyivät seuranta-aikana todennäköisemmin opiskelemaan kuin tavanomaisessa TE-palveluprosessissa olleet nuoret, heillä oli pienempi todennäköisyys jäädä toimeentulotuen asiakkaaksi seuranta-ajan loppuun mennessä. Tämä viittaa siihen, että tavanomaisessa palveluprosessissa TE-asiakkaina olevat nuoret putoavat ja jäävät todennäköisemmin toimeentulotuen varaan kuin Ohjaamossa, jossa nuorille tarjotaan laaja-alaista moniammatillista tukea.
Copyright (c) 2023 Työelämän tutkimus
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.