Sosiaalityön saavutettavuus edellyttää erojen tunnustamista ja eriarvoisuuksien purkamista

Kirjoittajat

• Inka Söderström Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37455/tt.152210

Abstrakti

Pohjoismainen sosiaalityö on täynnä paradokseja. Sekä pohjoismaisia yhteiskuntia että sosiaalityötä on totuttu ajattelemaan poikkeuksellisen yhdenvertaisina, mutta samalla niihin vaikuttavat monet esimerkiksi kielitaitoon ja rodullistamiseen liittyvät ulossulkevat normit. Ihmisten välisten erojen, monikielisyyden ja eriarvoistavien rakenteiden tunnustamisen sijaan pohjoismaisessa sosiaalityössä on vallinnut ihmisten yhdenmukaisuutta ja konsensuksen tärkeyttä korostava eetos, mikä vaikeuttaa eriarvoisuuksiin puuttumista. Sosiaalityön yhdenmukaisuuden eetoksella on yhtymäkohtia valkoiseen feminismiin silloin, kun kiinnostus sosiaalityön naisvaltaisuuteen lakaisee alleen kiinnostuksen muihin ammattilaisia jakaviin ja ulossulkeviin intersektionaalisiin normeihin, kuten valkoisuusnormiin ja kielitaitonormeihin. Aidosti inklusiivinen ja vahvasti ammatillinen sosiaalityö edellyttää kaikkien sosiaalityön sisäisten ja eriarvoisuutta tuottavien valtarakenteiden tunnustamista sekä yhteistä, päämäärätietoista työtä sosiaalityön saavutettavuuden lisäämiseksi.