Yliopisto-opettajien työssä jaksaminen ja ammatillinen pystyvyys
Abstrakti
Tutkimuksessa selvitettiin yliopisto-opettajien työuupumuksen yleisyyttä ja yhteyttä ammatillisiin pystyvyyskäsityksiin. Kyselyyn vastasi 656 Yliopistojen opetusalan liiton (YLL) jäsentä eli 41 prosenttia jäsenkunnasta (N=1600). Työuupumusta mitattiin Bergen Burnout Indicator -15 –mittarilla. Pystyvyyskäsitysten mittaamiseksi kehitettiin suomenkielinen versio Schwarzerin, Schmitzin ja Daytnerin (1999) mittareista. Vastanneista vakavasta työuupumuksesta kärsi 10 prosenttia sekä naisista että miehistä. Erityisesti vakavasta uupumuksesta kärsivät alle 30 -vuotiaat naiset
sekä 30–39 ja 40–49 -vuotiaat miehet. Naiset kärsivät lievästä tai kohtalaisesta uupumuksesta kaikissa ikäluokissa, kun taas miehet ikäluokissa 40–49 ja yli 50 vuotta. Sekä henkilökohtaisen että yhteisöllisen ammatillisen pystyvyyden teoreettinen konstruktio jäsentyi neljään alaulottuvuuteen: osaamiseen, kehittymiseen, vuorovaikutukseen ja työstressistä selviytymiseen. Sekä henkilökohtaisen että yhteisöllisen pystyvyyden faktorit latautuivat toisen kertaluokan faktoreiksi, jotka korreloivat negatiivisesti työuupumuksen kanssa: mitä myönteisempi käsitys yliopisto-opettajilla oli ammatillisesta pystyvyydestään, sitä vähemmän he kokivat työuupumusta. Rakenneyhtälömallin avulla saatu tulos vahvistui, kun pystyvyysuskomuksia tarkasteltiin suhteessa uupumusluokkiin. Ryhmävertailu osoitti, että mitä uupuneempi vastaaja oli, sitä huonommin hän uskoi selviänsä työhön liittyvistä haasteista.
