Realistinen optimismi ja toiveikkuus: ammatillisen kuntoutuksen osapuolten näköalat suomalaiseen työelämään
Abstrakti
Tässä artikkelissa tarkastelemme Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen osapuolten kuvauksia suomalaisesta työelämästä. Keskitymme erityisesti työelämään liittyvien myönteisten näköalojen ja niissä esiintyvän optimismin
analysointiin. Toivo ja optimismi ovat aiemmissa tutkimuksissa osoittautuneet merkityksellisiksi tekijöiksi työhön paluun prosesseissa. Aineiston muodostivat kuntoutujien, omaohjaajien ja työnantajien haastattelut (47 kappaletta). Kuntoutuksen
kaikkien osapuolten puheesta tunnistettiin myönteisiä näköaloja ja erilaisia optimismin muotoja. Optimismia esiintyi suhteessa työhön osallistumisen rakenteellisiin reunaehtoihin, kuten työkulttuuriin ja muutospotentiaalin tunnistamiseen. Lisäksi painottuivat omakohtaiset suunnanmuutoksen mahdollisuudet. Erityisesti omaohjaajilla korostui myös osatyökykyisten asemaa koskeva huolipuhe. Osatyökykyisten asema polarisoituvilla työmarkkinoilla sekä tasavertaisen ja osallisuutta mahdollistavan työelämän rakentaminen olivat kaikille osapuolille keskeisiä kysymyksiä. Ammatillisen kuntoutuksen osapuolten optimismi tarkentuikin realistiseksi optimismiksi, jossa tulevaisuutta koskeva toiveikkuus on mahdollista, vaikka tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat myös muutosta vaativat rakenteelliset reunaehdot.
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
