Työvoimapolitiikka ja hyvinvointi - kuka hyötyy toimenpiteistä?

Kirjoittajat

• Jukka Niemelä Tampereen yliopisto
• Leena Koivusilta Turun yliopisto
• Noora Elonen Otsolan kansalaisopisto
• Antti Saloniemi Tampereen yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37455/tt.98597

Abstrakti

Tutkimme aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden (palkkatuetun työn, kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja työvoimakoulutuksen) yhteyttä pitkäaikaistyöttömien hyvinvoinnin muutokseen. Hyvinvoinnin mittareina käytimme psyykkistä toimintakykyä (GHQ:ta) ja itsearvioitua terveyttä. Selittävät muuttujat olivat sukupuoli, ikä, perherakenne, koulutus, toimenpiteen tyyppi ja kokemus sen hyödyllisyydestä sekä hyvinvointi ennen toimenpiteisiin osallistumista. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella ennen henkilön osallistumista toimenpiteeseen ja sen jälkeen (n = 138). Koko aineiston tasolla muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Sen sijaan alaryhmittäisessä tarkastelussa tilanne muuttui. Hyvinvointi parani merkitsevästi niillä, joilla se ennen toimenpiteeseen osallistumista oli luokiteltavissa heikentyneeksi. Työvoimapolitiikan normaaleilla toimenpiteillä on suotuisia vaikutuksia hyvinvointiin juuri niiden ihmisten keskuudessa, joilla hyvinvoinnin vajeet ovat lähtötilanteessa ilmeisimmät. Tässä mielessä siis hyöty näyttää kohdentuvan oikeudenmukaisesti. Lisäksi toimenpiteiden laadulla oli merkitystä. Positiivisia hyvinvointivaikutuksia oli nimenomaan toimenpiteillä, joita työttömät pitivät omaa osaamistaan, työllistymismahdollisuuksiaan, itseluottamustaan, elämäntilannettaan ja taloudellista tilannettaan parantavina. Tällaisia kokemuksia oli palkkatukityötä tehneillä enemmän kuin muihin toimenpiteisiin osallistuneilla. Kokonaisuudessaan tulokset korostavat työttömien omien toiveiden ja tavoitteiden vakavasti ottamista toimenpiteiden tehokkuuden takaamiseksi. Lisäksi tutkimustuloksemme täydentävät ja täsmentävät aikaisempia teorioita ja havaintoja aktivointitoimenpiteiden merkityksestä.