Kirjoituskutsu teemanumeroon: Reflektiivisyys kasvatuksessa 1/2023

Reflektiivisyys kasvatuksessa

Kirjoituskutsu Kasvatus & Aika -lehden teemanumeroon (1/2023)

Toimittajat: Mika Perälä, Matti Taneli ja Tarna Kannisto

 

Reflektiivisyydellä on tärkeä merkitys kasvatuksen teoriassa ja käytännössä. Termiä ja sen johdannaisia käytetään nykyään kaikilla kasvatuksen alueilla ja tasoilla. Niiden avulla luonnehditaan esimerkiksi sitä, mitä tarkoitetaan rationaalisuudella, kriittisellä ajattelulla tai harkitsevaisuudella kasvatuksen ihanteina tai päämäärinä. Reflektiivisyys määrittää monia kasvatuksen kannalta tärkeitä metakognitiivisia toimintoja, kuten itsetietoisuutta, -ohjautuvuutta ja -arviointia, joita muun muassa oppimaan oppimisessa tarvitaan. Reflektiivisyys kytkeytyykin kiinteästi oppimiseen, sillä sen ajatellaan mahdollistavan aiempien oppimiskokemusten, tunteiden ja vakiintuneiden toiminta- ja oppimistapojen harkinnan ja arvioinnin laajemmasta näkökulmasta. Reflektiivisesti ajatteleva ihminen ottaa reflektiossa tietoisen tarkastelunsa kohteeksi oman ajattelunsa, kokemuksensa ja toimintansa. Reflektiivisyyden ei kuitenkaan katsota kehittyvän vailla riittävää sosiaalista vuorovaikutusta ja reflektiota tukevia sosiaalisia käytänteitä, eikä sitä aina edes harjoiteta pelkästään yksilöllisiä tavoitteita silmällä pitäen. Reflektiivisyyttä ei näin ole perusteltua ymmärtää kapeasti vain yksilön metakognition muotona, vaan se voi olla myös osa sosiaalista metakognitiota. Sellaisena se voidaan tulkita tietynlaiseksi jaetuksi käytänteeksi, jolla on oma historiansa ja tehtävänsä yhteisöissä ja yhteiskunnassa.

Edellä esitetyistä yleisistä huomioista huolimatta reflektiivisyys ei vaikuta muodostavan mitään yhtä tarkasti rajattua ilmiötä tai käsitettä. Termiä käytetään eri yhteyksissä eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Esimerkiksi aikuiskasvatuksessa reflektiivisyys esiintyy henkilöstön ja organisaation kehittämisen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen psykologiassa, näistä esimerkkinä reflektiivisen asiantuntijuuden ja ammatillisen toiminnan sekä erilaiset oppivan organisaation mallit. Reflektiivisyys esiintyy myös transformatiivisessa tai emansipatorisessa aikuiskasvatuksessa. Edelleen refleksiivisyydestä voidaan puhua joskus jopa kulttuurisena kattotarinana, modernin ajan vaatimuksena. Vastaavanlaisia havaintoja reflektiivisyyden monimerkityksisyydestä voidaan tehdä muillakin kasvatuksen aloilla, mutta mitään kattavaa selvitystä asiasta ei ole toistaiseksi saatavilla. Samoin ei ole myöskään selvitystä siitä, miten reflektiivisyydestä on tullut näin monikäyttöinen termi kasvatuksen kentällä. 

Reflektiivisyys ja kasvatus -teemanumeron tavoitteena on yhtäältä tehdä näkyväksi reflektiivisyyden käsitteellinen ja käytännöllinen moninaisuus kasvatuksen alalla. Toisaalta teemanumeron on tarkoitus muodostaa aiempaa tarkempi, eheämpi ja kattavampi kokonaiskuva reflektiivisyydestä kasvatuksen alalla. Teemanumeroon pyydetäänkin tarjoamaan reflektiivisyyden ja kasvatuksen yhteyksiä eri näkökulmista valottavia artikkeleita. Niissä voidaan käsitellä esimerkiksi oppijan tai opettajan omaa reflektiota, reflektion mahdollistavia käytäntöjä tai opetusmenetelmiä historiallisessa tai yhteiskunnallisessa kontekstissa. Artikkeleissa voidaan myös selventää reflektiivisyyden normatiivista perustaa, reflektiivisyyden käsitettä ja sen suhdetta lähikäsitteisiin. Edelleen teemanumeroon toivotaan artikkeleita, jotka kuvaavat ja analysoivat reflektiivisyys-diskurssin käänteitä suomalaisessa ja kansainvälisessä kasvatustieteellisessä ja -poliittisessa keskustelussa sekä niiden käytännöllisiä seurauksia. Artikkelit voivat luodata reflektiivisyys-käsitteistön käyttöönottoa kasvatuksen eri alueilla ja asteilla. 

Teemanumerossa kasvatuksella tarkoitetaan kaikenlaista oppimiseen tähtäävää tavoitteellista toimintaa mukaan lukien aikuiskasvatus ja -koulutus. Reflektiivisyyden ja kasvatuksen yhteyttä voi tarkastella niin teoreettisesta kuin empiirisestä, nykyisestä kuin historiallisestakin perspektiivistä. Seuraavassa esitetään joitakin yleisiä kysymyksiä, jotka ovat teemanumeron kannalta keskeisiä mutta joihin kirjoittajan ei tarvitse rajautua: 

• Mitä reflektiivisyydellä ja reflektiolla tarkoitetaan sekä mikä on niiden suhde lähikäsitteisiin?
• Minkälaiset kasvatusihanteet ja arvot perustelevat reflektion käyttöä? 
• Minkälaiset käytännöt ja opetusmenetelmät kannustavat oppijan tai opettajan omaa reflektiota?
• Miten uudet digitaaliset ympäristöt voivat tukea reflektiota?
• Miten reflektiivisyys on tullut kasvatustieteelliseen tutkimukseen?
• Mikä on reflektion rooli ja historia suomalaisissa opetussuunnitelmissa tai oppiaineissa?
• Miten reflektiivisyyteen liittyvä käsitteistö on taipunut erilaisiin tarkoituksiin ja käyttötapoihin, siirtynyt kontekstista toiseen tai muovannut konteksteja ajallisesti ja paikallisesti?
• Mikä merkitys reflektiivisyys-diskurssilla on kasvatusalan asiantuntijuuden rakentamisessa ja professionaalisessa oikeutuksessa?

 

Aikataulu

Teemanumeron toimitustyö on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kirjoittajia pyydetään lähettämään sähköpostitse Tarna Kannistolle (tarna.kannisto@helsinki.fi) artikkelin tutkimuskysymystä, taustaa, lähteitä ja pääväitteitä kuvaava, korkeintaan 500 sanan (plus kirjallisuusluettelo) abstrakti 31.1.2022 mennessä. Teemanumeron toimituskunta arvioi abstraktit ja antaa niistä palautetta. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota ensisijaisesti ehdotuksen tieteelliseen laatuun, mutta myös sen sopivuus teemanumeron kokonaisuuteen ja lehden historiallis-yhteiskunnalliseen profiiliin otetaan huomioon.

Toisessa vaiheessa hyväksyttyjen abstraktien kirjoittajia pyydetään lähettämään artikkelikäsikirjoitus Kasvatus & Aika -lehden journal.fi -järjestelmään 15.5.2022 mennessä (https://journal.fi/kasvatusjaaika/about/submissions). Käsikirjoitus on viimeisteltävä lehden käytänteiden mukaisesti. Vertaisarvioinnissa käytetään ulkopuolisia arvioitsijoita. Vertaisarvioinnin läpäisseet artikkelit viimeistellään julkaisukuntoon syksyn 2022 aikana. Teemanumero on tarkoitus julkaista vuoden 2023 alkupuolella.

 

Teemanumeron toimittajat

Teemanumeron toimittavat Kasvatuksen historian ja filosofian verkoston johtoryhmään kuuluvat Mika Perälä, Matti Taneli ja Tarna Kannisto.

Mika Perälä (FT, dos.) työskentelee Koneen Säätiön rahoituksella Helsingin yliopistossa ja hän on Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 2019–2021. Hän toimii Suomen kasvatuksen ja koulutuksen seuran julkaiseman Kasvatuksen historian ENSYklopedian yhtenä toimittajana. Hänen tutkimuksensa on kohdistunut muun muassa havainnon, muistin ja ajattelun käsitteisiin niin filosofian historiassa kuin nykyfilosofiassa. Kasvatustieteen alalla hänen tutkimuksensa koskee reflektiivistä ajattelua, harkitsevaisuutta, tiedon välittymistä ja arviointia.

Matti Taneli (KT, FM, TM) on turkulainen Salon lukion uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori (emeritus). Taneli on väitellyt J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelusta. Hän kuuluu mm. Feton hallitukseen (varajäsen) ja Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran hallitukseen. Hänen kiinnostuksensa kohteisiin kuuluvat esimerkiksi Immanuel Kantin filosofia sekä hyvän ja pahan problematiikka ihmisen elämässä. Taneli toimii Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran julkaiseman Kasvatuksen historian ENSYklopedian yhtenä toimittajana.

Tarna Kannisto (VTM) kirjoittaa kasvatusfilosofian väitöskirjaa Helsingin yliopistossa filosofian oppiaineessa. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli kriittistä ajattelua kasvatusideaalina. Vuosina 2018-2020 hän on toiminut digitaalisen filosofian opettamisen tutkimusryhmän koordinaattorina ja on tutkinut mm. opiskelijoiden omaa oppimista ja tietoa koskevien, metakognitiivisten käsitysten kehittymistä etiikan verkkokurssilla. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat koulun oikeudenmukaisuuskysymykset sekä filosofian ja etiikan pedagogiikka.