Läntinen identiteetti, tiedonalakohtaiset taidot vai historian käytön ymmärtäminen?

Opetussuunnitelmat historianopetuksen orientaatioiden ristipaineessa

Kirjoittajat

• Aleksi Marti Helsingin yliopisto
• Johanna Norppa Helsingin yliopisto
• Tanja Taivalantti Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.33350/ka.87835

Avainsanat:

historialliset narratiivit, identiteetit, historian poliittinen käyttö, postmoderni historianopetus, opetussuunnitelmat

Abstrakti

Tässä artikkelissa tutkitaan perusopetuksen, aikuisten perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmaperusteita Peter Seixasin historianopetuksen orientaatioita koskevan teorian pohjalta. Seixasin mukaan historianopetuksessa voidaan hahmottaa kolme erilaista orientaatiota: kollektiivisen muistin ja identiteetin vahvistamiseen tähtäävä historianopetus, tiedonalaperusteinen historianopetus ja postmoderni historianopetus. Kaikki käsittelemämme opetussuunnitelmaperusteet ovat lähtökohtaisesti tiedonalapainotteiseen opetustraditioon perustuvia ja korostavat siten kriittisen kansalaisen ihannetta. Vahvimmin tiedonalaperusteisuus näkyy perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja heikoimmin aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteissa. Kaikkien opetussuunnitelmien pohjalta nousee esiin vaihtelevin painotuksin läntisen, eurooppalaisen ja kansallisen identiteetin vahvistamiseen tähtääviä elementtejä. Vahvimmin nämä pyrkimykset näkyvät aikuisten perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmissa. Perusopetuksen opetussuunnitelma sen sijaan tarjoaa opettajille laajemmat mahdollisuudet tiedonalapainotteiseen ja opiskelijoiden yksilölliset identiteetit huomioivaan historianopetukseen. Postmodernin historianopetuksen orientaatioon kytkettävissä olevia elementtejä on löydettävissä sekä perusopetuksen että lukion opetussuunnitelmien historiallisen tiedon käytön ymmärtämistä koskevissa tavoitteenasetteluissa. Postmoderni lähestymistapa voisi tarjota tulevaisuudessa tutkimisen arvoisia mahdollisuuksia. Sen kautta kulttuurisesti moninaisen yhteiskunnan menneisyyskertomuksia voitaisiin käsitellä lähtökohtaisesti yhdenvertaisina, mutta samaan aikaan myös pohjimmiltaan poliittisina ja tulevaisuuteen suuntaavina. Toisaalta rajat ylittävien ongelmien leimaamassa maailmassa historianopetusta olisi perusteltua jäsentää entistä vahvemmin myös globaalien teemojen ympärille.