Ehkäisevän päihdetyön kansalaiskasvatusdiskurssit – Esimerkkinä 1960–1980-lukujen sanomalehtikirjoitukset
Avainsanat:
Kansalaiskasvatus, ehkäisevä päihdetyö, diskurssiAbstrakti
Tämän artikkelin pohjana on tutkimus, jossa analysoitiin, millaista kansalaiskasvatusta 1960–1980-lukujen ehkäisevä päihdetyö sanomalehtikirjoitusten mukaan edusti. Tutkimuksen mukaan keskeisimpiä diskursseja olivat valvonta- ja valistusdiskurssi, vastuudiskurssi, elämäntapadiskurssi ja terveysdiskurssi. Täysraittiuden ja kohtuukäytön ristiriita oli tunnistettavissa kaikissa diskursseissa. Valvonta- ja valistusdiskurssi korostui erityisesti 1960–1970-luvuilla. Tähän keskusteluun vaikuttivat erityisesti kieltolain, huoltolakien ja alkoholilain painotukset, sillä yhteiskunnan velvollisuus oli puuttua yhteiskunnallista järjestystä haittaaviin ongelmiin. Vastuudiskurssissa vastuu päihteiden käytöstä oli keskeisesti yksilöllä mutta laajeni osittain myös yhteisöille ja yhteiskunnalle. Elämäntapadiskurssissa painottui säännöllisen, luonnollisen, tasapainoisen, terveellisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan sekä väkijuomista vapaan elämäntavan ihanne. Tätä keskustelua käytiin kaikkina vuosikymmeninä. Terveysdiskurssissa huomio kiinnittyi aluksi lähinnä tupakan ja alkoholin aiheuttamien haittojen seurauksiin ja myöhemmin terveellisiin elämäntapoihin, esimerkiksi terveelliseen ruokavalioon. Terveyskasvatuskeskustelu laajeni 1970-luvulla voimaan tulleen kansanterveyslain myötä ja jatkui 1980-luvulla. Ehkäisevän päihdetyön asiantuntijuus kiinnittyi yhä enemmän terveydenhuollon alueelle, mikä johti osittain myös päihdeongelmien medikalisoitumiseen. Tutkimuksessa ilmeni, että ehkäisevän päihdetyön kansalaiskasvatusta painottava toiminta oli 1960–1980-luvuilla hyvin monimuotoista. Sitä voidaan luonnehtia verkostotyöksi, jossa korostui valvonta, valistus, osallisuus ja toimijuus.
