Tutkimuskohteena Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyön itseymmärrys
Avainsanat:
Kirkon nuorisotyö, kristillinen kasvatus, itseymmärrys, sosiaalipedagogiikkaAbstrakti
Kirkon nuorisotyön juuret ulottuvat reilusti yli sadan vuoden taakse, suomalaisen kansalaisyhteiskunnan syntyvaiheisiin. Nykyisin kirkon kasvatustoiminta ja nuorisotyö ovat vakiinnuttaneet asemansa ja lunastaneet paikkansa merkittävinä yhteistyökumppaneina monessa kohdin. Työn alkuvaiheessa, kuten myös myöhemmissä muutosvaiheissa, motiivina ja vaikuttimena on ollut huoli kristillisten arvojen ja kotikasvatuksen ohenemisesta ja toisaalta historiallisten rakennemuutosten (esim. kaupungistuminen ja teollistuminen) myötä syntynyt tarve sosiaaliseen (diakoniseen) nuorisotyöhön. Työn peruslähtökohta on ollut ja on edelleen kirkon hengellisessä työssä. Eri aikakausina kristillinen kasvatus ja hengellinen työ sekä sosiaalinen nuorisotyö on kuitenkin saanut (arjen)työn kontekstissa erilaisia tulkintoja: työn motiiveja ja lähtökohtia on ymmärretty ja painotettu eri tavoin. Olen aloittamassa väitöstutkimuksen tekemistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyön ajattelun ja itseymmärryksen kehittymisestä 1900-luvulla. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten nuorisotyötä on tulkittu ja miten sen tekemistä on perusteltu 1900-luvun kuluessa. Aiheen merkittävyys perustuu olettamukseen, jonka mukaan huomion kiinnittäminen nuorisotyön itseymmärrykseen auttaa hahmottamaan ja jäsentämään työtä nykyisessä yhteiskunnallisessa muutosvaiheessa. Lisäksi aihetta voidaan pitää tärkeänä erityisesti siksi, että tällä hetkellä kirkon toiminnan merkitystä tarkastellaan ja arvioidaan kriittisesti sekä kirkon ja seurakuntien omasta toimesta että muiden toimijoiden taholta. Tutkimuksessani pyrin hahmottamaan sitä, miten kirkon nuorisotyö on eri aikoina ymmärretty, ja tarkoitukseni on tehdä se sosiaalipedagogisen tiedonmuodostuksen ja viitekehyksen avulla.
