Tunnustaminen näkökulmana ja käytäntönä lapsi- ja nuorisotyössä
Abstrakti
Tunnustetuksi tuleminen on ihmisen perustarve sekä keskeistä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta. Tunnustuksen antamisen hiljaisiin prosesseihin ei kuitenkaan aina osata kiinnittää huomiota vallitsevissa yksilö- ja ongelmalähtöisissä varhaisen tunnistamisen käytännöissä. Artikkelissa tarkastellaan vastavuoroista ja myönteistä tunnustuksen antamista sellaisena nuorten hyvinvoinnin edistämisen näkökulmana, jota on mahdollista toteuttaa yleisesti osana instituutioiden perustoimintaa. Artikkelin teoreettisessa osuudessa käsitellään näkökulman tarvetta ja tunnistamisen teorioita. Empiirinen osuus perustuu aineistoon, joka on rakentunut ammattilaisten ja tutkijoiden yhteistoiminnallisissa työpajoissa. Artikkelin tulososiossa kuvataan, mistä tunnustamiseen perustuvassa käytännöllisessä näkökulmassa voisi olla kysymys sekä millaisena nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset näkevät tällaisen toimintatavan mahdollisuudet ja siihen liittyvät haasteet omassa työssään. Tulokset kertovat siitä, mitä annettavaa ”myönteisen tunnistamisen” näkökulmalla voi olla sosiaalipedagogiseen toimintaan nuorten arkiympäristöissä. Artikkelin tarkoituksena on ohjata huomaamaan tunnustamisen merkitys lasten ja nuorten hyvinvointia edistämään ja syrjäytymistä ehkäisemään tähtäävässä ammatillisessa toiminnassa.
