Arkilähtöinen kotitalousneuvonta ja -kasvatus nuorten siirtymävaiheiden tukena

Kirjoittajat

  • Sanna Sekki
  • Minna Autio Helsingin yliopisto

Avainsanat:

arkilähtöisyys, nuoret, kotitalousneuvonta, taidot, kotitalouskasvatus, sosiaalipedagogiikka

Abstrakti

Nuoruuden siirtymävaiheet ovat pitkittyneet ja monimutkaistuneet. Haavoittuvissa elämäntilanteissa eläville nuorille tuen saaminen ja tuen oikea-aikaisuus ovat keskeisiä siirtymävaiheen onnistumisen kannalta. Nuorten tukeminen on kohdistunut pääasiassa kouluttautumisen ja työllistymisen edistämiseen. Sen sijaan arjen taitojen oppimiseen, kuten itsestä huolehtimiseen (mm. vaatehuoltoon, hygieniaan) tai raha-asioiden hoitamiseen, ei ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Tutkimme kotitalousasiantuntijoiden näkemyksiä nuorille suunnatusta kotitalousneuvonnasta, jonka avulla tuetaan haavoittuvassa asemassa olevien nuorten arjen taitoja ja sitä kautta kiinnittymistä yhteiskuntaan. Tutkimusaineisto koostuu kotitalousasiantuntijoiden teemahaastatteluista (n=11). Analysoimme kotitalousasiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miten he rakentavat ymmärrystä arjen haasteista kartoittamalla nuorten elämismaailmaa sekä miten he vastaavat nuorten tuen tarpeeseen. Asiantuntijat painottivat yhdessä tekemistä sekä malli- ja vertaisoppimista. He liittivät ryhmätoimintaan kotitalouden opetukselle tyypillisiä sisältöjä, kuten ruoanvalmistusta, kodin puhtaanapitoa ja kuluttamista. Nuorten kanssa työskentely ohjaa asiantuntijoita toiminaan kasvattajina, joten toimintaa voi kutsua arkilähtöiseksi kotitalouskasvatukseksi. Tutkimus rakentaa ymmärrystä siitä, miten arkilähtöinen kotitalouskasvatus tuo käytännöntaitojen opettamisen osaksi nuorten siirtymävaiheiden tukemista. Nuoret tarvitsevat konkreettista, arkeen suuntautuvaa, sosiaalipedagogisesta näkökulmasta suunniteltua tukea muiden tukipalveluiden rinnalle. 

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2020-12-28

Viittaaminen

Sekki, S., & Autio, M. (2020). Arkilähtöinen kotitalousneuvonta ja -kasvatus nuorten siirtymävaiheiden tukena. Sosiaalipedagogiikka, 21, 9–38. https://doi.org/10.30675/sa.90106