Ympäristöinnostaja luontokokemusten ja ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäjänä

  • Satu Järvinen
  • Raisa Foster
  • Nicholas Morris
Avainsanat: ekososiaalinen sivistys, emansipaatio, kokemuksellisuus, luontosuhde, rakkaus, sosiokulttuurinen innostaminen

Abstrakti

Artikkelissa luonnostellaan laaja-alaisesti eri kasvatuskonteksteihin soveltuvan ympäristöinnostamisen lähtökohtia, periaatteita ja tavoitteita. Tarve ympäristöinnostamisen käsitteellistämiselle nousi Ohiossa toteutetun Arts for Parks -hankkeen myötä. Ohiolaisten ympäristökasvattajien haastatteluiden ja työpajahavainnointien analysointi nosti keskeisimpinä piirteinä esiin kasvattajan omista kokemuksista nousevan vastuullisen luontosuhteen sekä heidän syvän luontorakkautensa ja innostuksensa tiedon jakamiseen ja kokemusten tarjoamiseen. Sosiokulttuurisen innostamisen teoriaan nojaten ympäristöinnostamisen lähtökohdiksi voidaan asettaa toiminnan paikkasidonnaisuus ja innostajan henkilökohtainen työote. Ympäristöinnostajan keskeisenä tehtävänä on ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäminen. Ympäristöinnostamisella pyritään emansipaatioon kestämättömyyttä tuottavista arvoista, uskomuksista ja toimintatavoista. Ympäristöinnostaminen on siis yhteisöllistä toimintaa kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää tulevaisuutta.

Tunnus vertaisarvioiduille tiedejulkaisuille
Osasto
Artikkelit
Julkaistu
joulu 28, 2020
Viittaaminen
Järvinen, S., Foster, R., & Morris, N. (2020). Ympäristöinnostaja luontokokemusten ja ekososiaalisesti merkittävien suhteiden välittäjänä. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 21, 39-62. https://doi.org/10.30675/sa.91582