Fanonilainen väkivallan käsite freireläisen pedagogiikan silmin
Avainsanat:
inhimillisyys, (de)kolonisaatio, praksis, antirasismipedagogiikka, yhdenvertaisuusAbstrakti
Keskustelu rodullisesta eriarvoisuudesta on ollut usein esillä akateemisessa tutkimuksessa viime vuosina. Suomessa tutkimus on muun muassa tarkastellut rasististen historioiden vaikutusta nykypäivän yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka syrjivät marginalisoituja vähemmistöjä. Kasvatusalalla on kuitenkin tuotettu suhteellisen vähän tietoa valkoisen normatiivisuuden roolista ja sen merkityksestä toiseuttavien rakenteiden ylläpitämisessä oppimisympäristöissä. Tämä katsaus kutsuu lukijaa tunnistamaan rasismin strategisena epistemologiana, jonka avulla legitimoidaan valkoista ylemmyyttä, sekä pohtimaan yhdenvertaisia pedagogisia ratkaisuja. Tutkimalla Franz Fanonin teosta Sorron yöstä (alkuperäisteos 1961) sekä Paulo Freiren teosta Sorrettujen pedagogiikka (alkuperäisteos 1968) antirasistisesta näkökulmasta pyrin havainnoimaan, minkälaisia työkaluja nämä teokset antavat antirasismipedagogiikalle Suomessa. Katsauksessa tarkastellaan Fanonin ja Freiren käsityksiä inhimillisyydestä ja Fanonin teoriaa väkivallan dialektisesta luonteesta. Sen jälkeen niitä sovelletaan freireläiseen praksikseen valkoisen normatiivisuuden haastamisessa.
