Aikuiskasvatus 3/2026 tarkastelee Itsekasvatus ajassa -teemanumerossa itsekasvatusta ajassa monitieteisesti ja ajattelua uudistavista näkökulmista, tuoreimman tutkimuksen pohjalta.

PÄÄKIRJOITUKSESSA Jani Pulkki ja Johanna Kallio toteavat, että aikuiskasvatukseen on jäänyt itsekasvatuksen kokoinen aukko: ”Itsekasvatus auttaa tarkastelemaan merkityksellistä elämää tuottavuusajattelua laajemmin. Se on tietoisia tekoja, joilla kehitämme suhdettamme itseemme, toisiin ja kaikkeen elolliseen. Samalla voimme arvioida kriittisesti vallitsevia ihanteita ja suunnata kasvuamme kohti eettisiä päämääriä.”

TIEDEARTIKKELEISSA

Pasi Takkinen pohtii luddismia ja itsekasvatusta: ”Teknologiasuhde on keskeinen osa ekologista toimijuutta. Luddismi tarkastelee teknologiaa kriittisesti ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin näkökulmasta. Tietoisena toimintana se voi tukea ekologista itsekasvatusta ja haastaa teknologiauskoa.”

Tapio Santala pureutuu luopumiseen itsekasvatuksen käytäntönä. Hän kysyy, voisiko ekologisesti kestävämpi ja merkityksellisempi elämä rakentua luopumisesta pikemminkin kuin uusista tavoitteista ja teoista: ”Luopuminen voi olla keino tavoitella hyvää tai irrottautua itse tavoitteellisuudesta. Jälkimmäinen avaa mahdollisuuden etsiä elämän merkitystä ilman ennalta asetettua päämäärää. Tätä mahdollisuutta valottavat korpikokemus ja buddhalainen meditaatioharjoitus.”

Elias Pielikko ja Aleksi Fornaciari tarkastelevat planetaarisia kansalaistaitoja osana aikuisten ympäristökasvatusta: ”Planetaariset kansalaistaidot ovat keskeisiä kestävien elämäntapojen rakentamisessa. Ne koostuvat ekologisista, sosiaalisista, yhteiskunnallisista, teknologisista ja sopeutumiseen liittyvistä taidoista. Niitä vahvistamalla aikuiskasvatus voi edistää kestävää arkea ja yhteistä ekologista toimijuutta.”

NÄKÖKULMISSA TUTKIMUKSEEN

Arto Tammenoksa pohtii askeesia, itsekultivaatiota ja hyvää elämää: ”Itsekasvatus on elämään kietoutuva eettinen prosessi. Askeesissa ihminen ottaa etäisyyttä totuttuihin tapoihinsa, tarkastelee niitä ja harjoittaa uudenlaista olemisen tapaa ilman valmista ihannetta. Hyvä elämä merkitsee tällöin kykyä elää epävarmuuden, keskeneräisyyden ja muutoksen kanssa.”

Ari Sivenius tutkii ulkokuntosalia sivistyksen harjoituskenttänä: ”Sivistys on enemmän kuin mitattavaa osaamista: se rakentuu suhteessa arkeen, ruumiillisuuteen ja yhteiseen tilaan. Oppimista tapahtuu myös hiljaisissa, ruumiillisissa ja vastuullisissa hetkissä. Sivistys on näin itsekasvatusta, herkkyyttä ja vastuuta yhteisestä maailmasta.”

TUTKIJA LIIKKEESSÄ esittelee Antti Jauhiaisen, joka tekee väitöskirjaa baariparlamenteista Itä-Suomen yliopistossa.

KIRJA-ARVIOISSA tarkastellaan eriarvoisuuden tilaa Suomessa, modernin sodankäynnin muutosta ja siihen varautumista sekä lukemisen vähenemistä ja eriytymistä.

Sometunnisteet: #aikuiskasvatus #arkisivistys #ItsekasvatusAjassa