Suutarinverstaasta maailmalle

Käsityöläisoppipoikien koulutus 1700-luvun jälkipuoliskolla Helsingissä

Kirjoittajat

• Merja Uotila Jyväskylän yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.33350/ka.152480

Avainsanat:

käsityöläinen, oppipoika, kisälli, ammattikunta, oppipoikakoulutus

Abstrakti

Esimodernina aikana käsityöläisten koulutus oli järjestetty oppipoika–kisälli–mestari-järjestelmän kautta. Siinä käsityöläismestari otti kouluttaakseen oppipojan, joka yleensä neljän vuoden ajan eli ja opiskeli ammattiin vaadittavat taidot mestarinsa luona. Kaupungissa oppipojasta tuli oppivuosien suorittamisen jälkeen kisälli, joka jatkoi ammatin saloihin ja eri verstaiden toimintoihin tutustumista palkallisissa työsuhteissa. Ammattikuntamestariksi saattoi hakeutua vasta usean kisällivuoden jälkeen ja tällöinkin mestarien paikkoja oli harvoin tarjolla. Tutkin artikkelissani Helsingin suutarien ammattikunnan koulutuskäytänteitä 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Analysoin, miten ja millaisin ehdoin jalkineiden valmistukseen tarvittavat tiedot ja taidot siirrettiin seuraavalle sukupolvelle. Käsityöläisten oppipoikien koulutus perustui yleisen ammattikuntajärjestyksen määräyksiin, mutta niitä sovellettiin käytännönläheisesti. Esimerkiksi mestarin vaihto kesken koulutuksen oli mahdollista. Kaksi kolmesta oppipojasta valmistui kisälliksi ja koulutuksesta valittaminen oli harvinaista. Se, miten koulutus käytännössä tapahtui, ei ollut säädeltyä, mutta koulutuksen tasoa valvottiin kisällikokein. Tutkimus osoittaa, että pienen suomalaiskaupungin suutarien koulutuskäytänteet seurasivat yleismaailmallisia konventioita. Tämä mahdollisti muun muassa kisällien ulkomaanopinnot.